Synninpäästö

Kun on kauheesti koittanut saada aikaiseksi koko päivän ja on vaan masunipistely ja huono olo, eikä mistään tu mitään ja siitä syyttää laiskuuttaan ja vanhuuttaan ja ties mitä itseaiheutettuja typeryyksiä ja psykosomatiikkaa, niin mikä olisikaan ihanampaa kuin kotiin päästyä viimein tajuta olevansa ihan hyvänlaisessa kuumeessa. Weee! En ollutkaan vain lusmu vaan Ihan Oikeesti Kipee!

--

Kevät on kyl tosissaan viimein saapunut. Kansa bilettää jo paikoin hanamia. Ens viikonloppuna en kyllä käy Uenon puiston kauhuruuhkan lähelläkään, se on saletti.

Väsyptiäismaanantai

Is your table so low you can't sleep underneath it?Aamulla olin kovasti menossa kuntosalille joka sijaitsee nätsästi työmatkan varrella, neljä pysäkkiä kotiasemalta. Optimoin sijaintini asemalaiturilla poispääsyn suhteen, hyppäsin junaan, huojunuokuin, hyppäsin pois. Hiukan kummastutti kun poistumisportaat eivät olleetkaan ihan oikealla kohdalla ja muutenkin niissä oli jotain hassua. Lippuporttien ulkopuolella maailma näytti kans jotenkin oudolta. Pistivät sitten vastakkaisen rakennuksen remonttiin ja edessä on suoja-aidat? Ehkä puol minuuttia kesti ennen kuin tajusin hypänneeni pois jo matkan puolivälissä. Hehheh. Eikun takaisin.

Syytän väsymystä. Viimeiset n. kaks viikkoa oon nukkunut sikamonta kertaa, melkein joka yö ainakin neljästi! Tavallinen rytmi on noin yhdestätoista puol kahteen, kahdesta kolmeen, ja sen jälkeen satunnaisia pätkiä maksimissaan viiteen. Gankoyaman reissulla alkanut päänsärky ei ole hellittänyt vieläkään, eikä siihen tepsi paikalliset bufferinit ollenkaan. Onneks on viel buranaa varastossa.

Valivalivali! Ei se mitään. Sit kun pääsin viimein aamulla sinne kuntosalille niin elämä parani: otin ekaa kertaa osaa pallotasapainojumppaan mummujen kanssa ja vähänks oli hauskaa pomppimista. Heräsinkin. Hetkeksi.

--

Varmaan väsyn takia on ihmeesti ollut viime aikoina mieliteko siihen että viettäis vaan piiitkän illan mukavassa seurassa jossain isommassa onsenissa, semmoisessa missä ois kylmävesiallas viillyttelyyn ja ulkotiloja istuskeluun jne. Taannoisen vuoriretken kohokohta oli nimenomaan kylpylojuosuus. Tahtoooo hemmotteluu.

--

Kevät loppui sunnuntai-iltana, nyt satelee ja on harmaata. Edellisen kouluvuoden valmistujaisjuhlat ovat silti jo keskiviikkona, ja luennot ja viikkomiitit alkavat parin viikon sisään. Labrassa huomaa että alkaa olla porukalta lomat ohitse: päivän aikana on yhteispöydälle ilmestynyt kuuden ihmisen lomatuliaiskarkit. Zzzzzzokerihumalahhhhh!

--

Oheisessa kuvassa gadget jota ilman ei kukaan japanilainen voi millään selvitä: pöydänkorotuslaite.

Kevät yllätti kävelijät

Different speciesJiihaa. Ohitse ekat kaksi yötä joina ei tarvinnut vääntää lämmitintä päälle, ja toppatakki on yhtäkkiä ihan liian kuuma ulkoiluun. Viikonlopun lämpöaalto on tosin ilmeisesti ainakin osittain väliaikainen, mutta ei tästä enää takatalveen päädytä. Tenki.jp:n ilmoittaa kirsikan kukinnan alkavan Tokion alueella jo tänään, 6 päivää keskimääräisestä etuajassa. Skouttaus Uenon puistoon vahvisti väitteen todeksi -- vaikka suurin osa nupuista onkin vielä kiinni, oli kourallinen puita jo aika kypsiä. Hanamibilerekvisiittakin on juhlijoita ja meteliä paitsi paikallaan: jättimäisiä roskisyksiköitä puisto puolillaan, käytäviltä rajattu alueet kävelijöille ja istuskelijoille. Täydessä kukassa puiden pitäisi olla parin viikon päästä, ens viikonloppuna lienee aika bileruuhka naapurissa.

Crab legsKevään lisäksi ei tapahdu niin yhtään mitään. Käydään töissä ja sit istutaan kotona ja katsotaan telkkua. Jännintä on pelata psp:lla pata-pata-pata-ponia tai möllöttää Deadliest Catchia sohvannurkassa (Jee! Loistosarja! Merimies on erimies!) ja sitten ihmetellä päivällä marketissa että onkohan joku kuallu metsästäessään tuotakin rapua. Mikä keski-ikä missä...


Salilla tulee käytyä ahkerahkosti, oon koittanut muuttaa treeniä monipuolisemmaksi. Seurauksena tajusin luullakseni männäviikolla jotain uutta ja oleellista joogahengityksestä. Seinäkiipeily alkaa sujua, useampi 5.8:n seinä meni torstain vapaapäivänä aika vaivatta ja jopa muutama 5.9 vähän rumemmin kiivettynä. Koulussa tulee lusmuiltua ja surffattua nettiä ihan liikaa, mutta ehkä se siitä kun luennot taas kohta alkavat ja niiden myötä myös labran viikkomiitit joissa joutuu raportoimaan edistyksestään.

Ei, täällä ei ole mitään nähtävää, hajaantukaa.

--
Edit: olen ihanasti (?) sekaisin. Kävin siis skouttaamassa eilen lauantaina ja eiliseltä ovat kuvatkin. Tänään käytiin kirjoittamani jälkeen uuudestaan ja nuput olivat jo enempi auki. Trallala.

Erilaista rentoutumista & maksettu mainos

Puunlatvassa riippumatossaUlkoilmaklubin kautta tarjoutui mainio tilaisuus: retki Gankoyaman puumajakylään Chibassa. 10-vuotta pystyssä olleen ekolomakohteen omistaja halusi kartoittaa ulkomaalaisten mielipiteitä paikasta ja tarjosi viidelle rohkealle ilmaisen yönylipaketin (kyyti bussipysäkiltä Gankoyamaan, aktiviteetit, ruoka ja yöpyminen puumajassa) siitä hyvästä että täytettäisiin reissun lopuksi kyselylomake kokemuksista. Itse piti maksaa vain ~1.5h kuljetus Chibaan paikan lähelle - n. 2Kyen per suunta.

Tavallinen Leheemä tienvarsieläinpuistossaLauantaiaamuna kympin maissa bussiin ja puoliltapäivin huoltoasemapysäkiltä paikan omistajan ja kahden apulaisen seurassa autokyyti Tateyaman perhepuistoon syömään lounasbentoot. Hissimusiikkia kaiuttimista, lehmiä, vuohia. Salarymanien seurue ylhäällä rinteessä, pukumiehet juoksemassa vuorotellen vuohien perässä ylämäkeen, liukastumassa kaarteessa, yrittämässä ratsastaa kileillä. Now I've seen it all.

Puistosta käveltiin tunnin matka päätepisteeseen. Matkalla paikan omistaja Ganko-san esitteli puita ja puskia, kertoi miten siitaketta kasvatetaan missäkin puulajikkeessa, ja missä järjestyksessä kasvillisuus valtaa uutta metsää, miten sitä pitäisi hoitaa ja näytti paikat joissa metsä oli huonokuntoista hoidon puutteen vuoksi.

Itse mökkikylässä meno oli rentoa, suurimman osan aikaa oltiin ainoat vieraat. Tehtailtiin solmuja, lojuttiin riippumatoissa, halottiin halkoja, tehtiin safkaa mm. jostain mäjestä poimitusta yrtistä. Kiivettiin puihin ja hurjasteltiin Välineessä: se juttu lasten leikkikentällä jossa on vaijeri ja siinä vempula ja sit vempulassa roikutaan ja mennään surrurviuhhuristellen alas vaijeria. Paitsi että erotuksena leikkikenttävempeleeseen tää oli 4-5 metrin korkeudessa ja meni aika lujaa ja aika pitkälle. Syötiin ja nukuttiin ja hengitettiin ihan liikaa savua ja paistettiin pitsaa. Heitettiin läppää, allekirjoittanut koitti parhaansa mukaan pysyä mukana parikytvitosten(?) pahasuisten poikalasten muodostaman seurueen jutuissa mut ei ihan koko ajan onnistunut.

Katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän...Parasta reissussa: öinen extemporekävely läpi metsän ja peltomaiseman, ilman taskulamppuja. Pimeässä on tullut käveltyä yönylivaelluksilla mutta se on ihan eri juttu kuin maalaistiellä saapastelu: sen sijaan että voisi keskittyä kuun valaisemaan maisemaan, pitää jatkuvasti tihrustella jalkojaan ettei kompastu juureen tahi kiveen ja tee äkkilähtöä alarinteeseen. Nyyyh. Tahdon takaisin Vesilahteen lapsuuden mummolamaisemiin, yöllä äiskän asumuksen lähipellon reunaan seisoskelemaan ja hiljaisuutta kuuntelemaan.

Eri kivaa myös: paikallistietous. Kasvit, kiipeilytekniikat, jne. Yksityinen puumaja. ;-) Sunnuntaina paikalle saapuneen japanilaisperheen lapset ("äitiäiti kato oon korkeella puussa iik ääk kato nyt kato nyt"). Plus kävelyreitit oli jees myös päivällä.

Syötävä rehu pilkottunaMutmut. Tavallisesti ko. päiväpaketin hinta on 13000 yen (n. 80-90 eur). Hintansa väärti tietyillä mittareilla: paikka lienee ehdoton lapsiperheille ja kaupunkilaisille jotka haluavat luonnon helmaan ilman omia varusteita ja/tai kokemusta vaeltamisesta/retkeilystä. Opiskelijabudjetilla en hevillä maksulliselle retkelle lähtis, enkä varmaan muutenkaan nykytilanteessa kun vuoria ja maaseutua voi tonkia omaehtoisestikin. Paikalle pääsy on oma ongelmansa: bussikyyti on sinänsä hyvin simppeli ja lippujen osto helppoa, mutta en ole ihan varma pitäisikö sitten normaalitilanteessa setviytyä bussipysäkiltä kylään taksilla (hinta n.4-5000 yen) vai tulisiko isäntäväki autolla vastaan. Seuraksi osunut japanilaisperhe käytti omaa autoa. Lisäksi huonolla säällä reissu olisi todennäköisesti aika kurja, meille osui loistava aurinkoinen viikonloppu.

Notta enpä tiedä. Kokonaisarvosana hyvä. Savussa oleskelin ihan liikaa, seurauksena paha päänsärky jäytää vielä nyt tiistaina. Mitäs läksin. Kuvia reissusta paitsi oheiset linkitetyt kavereineen Flickrissä, myös OCJ:n galleriassa. OCJ-kuvissa mukana myös ihmisiä ja muiden ottamia kuvia, ei vain mun tilanneräpsyjäni.

Oodi hemoglobiinille

PapaijajugurttiEli ihan turha blogaus, koska piti päästä kehumaan että sain viimein juostua juoksumatolla suoritetussa coopertestissä 2.5 kilsaa. Tosin, vain viimeinen minuutti oli kallistuksella 1.0 jota ilmeisesti suositellaan jos halutaan suoritus vastaamaan oikeaa juoksemista. Mutta silti.

Aloitin juoksumaton ajoittaisen käyttämisen ja juoksin testin ekaa kertaa pari kuukautta sitten, ensimmäinen tulos muutaman harjoituskerran jälkeen oli 2.1km, johon pääsin pahemmin puristamatta. Tein kevyttä mattotreeniä ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ja kolmisen viikkoa sitten saavutin viimein 2.4km hirviän puuskutuksen saattelemana. Hengästyin tuntuvasti jo juostessani 11.5km/h ja 2.5:een kilsaan vaadittavaa 12.5:n keskinopeutta sain pidettyä yllä vain muutamia minuutteja kerrallaan. Muutenkin on ollut treenistä puhti poissa.

Oon viime aikoina talvikylmissäni juonut tuhottoman monia maitoteelitroja, samaan tapaan kuin joskus vuosia sitten kun hemoglobiini pääsi hujahtamaan 96:een. Muuta syytä ei tuolloin keksitty kuin mainittu taukoamaton teenlipitys (sekä kofeiini että maito kai heikentävät raudan imeytymistä), tietty yhdistettynä muutenkin lusmuun ruokavalioon.

Varmuuden vuoksi päätin 10 päivää sitten aloittaa rautakuurin, joka ilta 100mg nassuun. Treeni on pysynyt samana kuin ennen. Tällä viikolla oon huomaamattani saanut vääntää kaikkia käyttämiäni liikuntalaitteita pari astetta raskaammaksi ja tänpäiväisen 12 minuutin testin juoksin puolivahingossa. Piti vaan kävellä reippaasti ylämäkeen, ja pienen lämmittelyn jälkeen ajattelin juosta hetken 12.5-vauhtia. Enkä sitten väsynytkään kuten oletin, jaksoin hyvin jatkaa koko vaaditun matkan, ois pystynyt parempaankin. Hupsista.

No okei, okei, oon myös viime viikkoina syönyt enemmän ja juonut vähemmän jne mutta silti. Viisastuin joka tapauksessa sen verran et laitoin kännykalenteriin puolen vuoden päähän hälytyksen että oisko taas rautakuurin aika.

--

Kuvassa osa Tasapainoista Ruokavaliota (hetkeä ennen kuin sekaan kaadetaan lasti vehnänalkioita): kuvioon leikattuja papaijapaloja! "Now, snacking on delicious, healthy fruits couldn't be more fun" sanoo purkki. Miten olisin voinut olla ostamatta.

Laimea murhayritys

Viime viikkojen neulastiputussaldoPäätimme et nyssaap riittää. Joulukuusemme, tuttavallisesti Turre, ei suostu hyvätapaisesti riutumaan pois helposti roskistoitavaan muotoon vaikka ollaan koitettu olla ymmärtäväisiä ja antaa sille aikaa ja yksityisyyttä, vieläpä ilman vettä. Mutta ei -- neulaset pysyvät kuin liimattuna, kompromisseista ei puhettakaan.

Joulujuhla-asussa maaliskuussaRajansa kaikella. Meidän perheessä on tietyt säännöt joiden mukaan pelataan. Koristeet pois, päätettiin, ja katkotaan oksat isoa roskapussia pienempiin osasiin. Rungosta voidaan huolehtia Sitten Joskus Myöhemmin.

Turre siirrettiin suojaisasta nurkasta keskilattialle ja koitos alkoi. Jo koristeiden irrotus osoittautui ennakoitua vaikeammaksi: ryökäle piti naruista kiinni kynsin ja hampain, jouduttiin turvautumaan väkivaltaan. Muutamia koristeita menetettiin taistelussa.

Onneton sahaPaloittelussa kävi kehnommin. Pakkohan oksien on olla läpeensä kuivat kolmen kuukauden odottelun jälkeen, ja napsahtaa poikki hiukan taivuttaessa, eiks? No joo, mutta vain noin viis senttiä jokaisen oksan päästä. Kun latva oltiin saatu väännettyä melkein rusetille katkaisuyrityksessä, päätettiin turvautua työkaluihin. Kun olin oheisen kuvan aseella hinkannut yhtä ohuista yläoksista pari minuuttia vailla näkyvää tulosta, mikkonen kertoi mulle että se menee pelaamaan eveä ja että voin ilmoittaa kun olen valmis.

Fine.

Taistelu hävitty -- sota jatkuuTurre voitti, Turre saa elää, toistaiseksi. Se sai oman huoneen, partsilta. Se ei tule meidän puolelle kämppää eikä me mennä sen puolelle kämppää. Siitäs saa kun mätänee kosteudessa ens kesänä. Tai ehkä me hankitaan järeämmät aseet, asiallinen saha tai oksasakset. Tai ehkä me otetaan se takas sisään ens jouluna. Sitten voisin ens uutenavuotena yön pimeydessä kantaa sen lähitemppelin uudenvuodenkoristekokkoon... Taistelu hävitty, sota jatkuu.

Kiipeevä kielenope

(Flying spaghetti monster kuulostais paremmalta, mut kaikkee ei voi saada)

Tänään menin taas alastomana hissiin. Hetkeä myöhemmin istuin noin 15-asteisessa huoneessa sinisessä valossa, ja tihrustelin suomalaisen saunanoven lasin läpi kun muovikoivuissa tuikkivat (blink-blink) kultaiset jouluvalot, taustalla kattoon maalattu sinitaivas (ja lisää koivuja joissa onneks ei ollut mitään valoja). Sitten alkoi sataa lunta katosta. Nakuna alkoi pian viluttamaan ja siirryin kokolattiamatotettuun tarjolla olevista saunahuoneista kuumempaan, torkkumaan hetkeksi sermin suojassa sametinpehmeän pyyhkeen päällä. Taustalla Mozartia. Kun sain tarpeekseni, siirryin alakerran kylmäaltaan kautta pissankeltaiseen erikoiskylpyyn "Tänään on erikoispäivä lauantai! Laitoimme veteenne asiaa [tuntematonkanji] jotta se olisi ihanan keltaista ja jännää!" luki seinäkalenterissa.

Läksin pois aika lailla rentoutuneena, vaikka ois kyllä kulunut sujuvasti vielä toinenkin tunti. Loistopaikka, kitsch on ihanaa! Uudestaan! Kaikki mukaan! www.yukaraku.com. Sielt saa ruokaa kans, ja olutta, ja hierontoja jne jne.

Ennen kivoja kylpykokemuksia laitoin kahdelle eri ulkoilmalistalle meilii et ois tämmöne rankka retki mut lopussa kiva kylpy. Tuli yks vastaus. Menimme kaksin.

Ainoa osallistuja kertoi että liittyi ulkoilmaseuraan oppiakseen englantia. Sillä oli mukana vihko johon se oli kirjoittanut uusia sanoja edellisiltä vaelluksilta, kuten leipurin tusina (13), ja kalamiehen tusina (11). Multa se sai vain sanat hazy, nostalgic, quite, clogged ja "Ei maha mittään".

Minä vuorostani opin että kuulemma käytän tosi usein sanoja quite ja might. Kertooko tää mun epävarmuudesta vai siitä että katson brittisarjoja? Kun kantelin Mikolle se kehtas nauraa. Kostoks kerroin sille mitä sanoja se itse aina enkkua puhuessaan toistelee. Hähää.

Hauta retikkapellossaReissu oli hyvä. Käveltiin nopiaan. Oli paljon mutaa, ja lunta, ja jäätä, ja käytettiin jääpiikkejä kengissä, kunnes ne olivat keränneet kilon sitä mutaa. (Lähes) läsnä olivat myös aurinko, Fujisan, kaukainen Tokio, rannikko, Miuran niemimaa, läheltä sujahtelevia liitovarjoilijoita ja kolme peuraa.

Oheisessa kuvassa pieni hautuumaa keskella retikkapeltoa.

Epätoivoisia toimenpiteitä

Enpä tiedä miksi mutta viime aikoina on jostain syystä tehnyt iltaisin ihan sajraasti mieli jotain makiaa. Japanista on onneksi vaikea löytää ihananihkuja viininkumeja joita olisi liian helppo syödä liian paljon liian nopeasti vatsavaivoihin päätyen. Sen sijaan otin asiakseni pitää yllä varastoa hitaasti imeskeltäviä kovia karkkeja, koska (teoriassa) pari semmoista vie hyvin makeannälän mutta niitä on vaikea mutustella liikaa kerralla.

Todellisuudessa ainakin kermakarkit ovat semmoisia että kun niitä on pari makiannälkään napsinut, niin rupeaakin mieli tekemään lisää ja lisää ja lisää, ja leffaa katsellessa ehtii hävitä namusia iso kasa.

Tea candySeuraava askel hallitussa sokerihiirustelussa oli ostaa vähemmän hyviä karkkeja -- ja kun lähikaupassa sitten silmään osui teenmakuinen variantti, ei tarvinnut kauaa miettiä.

Mutta voih. Jopa teekarkit, ekakokeilulla aika oudot ja ei niin ihastuttavat, alkoivat pikku hiljaa sulaa sutjakkaammin suussa. Luulin jo hävinneeni taistelun, menetin luottamukseni elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen, kun...

Daikon radish/ginger candy :-P...löysin satajenilästä oheisen herkun. Olis vaan pitänyt luottaa siihen että kyllä Japani pelastaa: Inkivääri-retikkakarkkia. Inkiväärin maku on tavallaan ihan kiva, mutta prosessoidun retikan löyhähdys on jotain mihin tuskin helpolla tottuu. Jos mielikuvitus ei taivu retikoihin, kuvittele vaikkapa kaalipatakarkkia!