Kuinkas sitten kävikään osa 1 - Kiirastuli

Edit: Tää on historiaa parin viikon takaa. :-]

-

Trakediikkaa, komediikkaa, absurdiikkaa, monta ämpärillistä vettä virtasi siltojen alitse, tapahtui monta juttua. Tositarina kolmessa näytöksessä!

Väsyttänyt oli jo aikoja, kuumeilua ollut, lunssanpoikasia hämmentävän kovilla lämmöillä. Sunnuntai-iltana iltaa istuessa kutitti päänahkaa. Obsessiiviskompulsiivista, luulin, raapiessani näppylöitä verille.

Tiistai-iltana alkoi kävelyn ja kylvyn jälkeen selkää kolottaa,ja seuraavana aamuna en päässyt petistä jaloilleni nivelkivun takia.

Torstaina oli entisten oireitten ja kovan kuumeen lisäksi näppylöitä ja muita oireita vähän siellä sun täällä, omina intternettidiagnooseina korvatulehdus, acne fulminans, mystical immaculate herpes, jne. Mikkoon tukeutuen raahauduin lähiklinikan puoskarille joka teki influenssatestin (negatiivinen), ei vilkaissutkaan korviin ja antoi Tamiflureseptin ja kipulääkkeitä ja käski kotiin.

Kipulääkkeet toimivat iltaan asti, ja sitten enää eivät. Perjantaiaamuna mentiin päivystyspolille auringon nousun tienoolla. Kuumetta ibuprofeenitankkauksen jälkeen oli yli 39 astetta, suu (ikeniä ja kurkkua myöten) niin täynnä aftoja että nesteenkin nieleminen otti ihan liian koville, kävely ilman tukea mahdotonta, polvi turvonnut palloksi. Päivystävä lääkäri teki influenssatestin (negatiivinen), katsoi korvaan (antoi antibiootit), ei katsonut aiheelliseksi katsoa suuhun, polvikivusta valitettaessa kosketti nilkkoja ja sanoi että eivät ole turvonneet, kaikki on jees. Kysyttiin että tuota eikö täällä Japanissa koskaan tehdä verikokeita tai jotain kun on tämmöinen kummallinen oireryteikkö... "Jos kuume jatkuu tällaisena yli kaksi viikkoa niin sitten tehdään". Jahas. Antoi sentään kovemmat kipulääkkeet.

Kipulääkkeet toimivat lauantaihin asti, ja sitten enää eivät. Lauantai-iltana oli liikuntakyky kadonnut tyystin kipujen takia. Jostain kumman syystä olin silti sitä mieltä että kyllä tämä kohta varmaan hellittää ja vaati Mikon vakuuttelujen lisäksi että kaveri tuli katsomaan ja kauhistumaan ennen kuin otettiin ambulanssi lähisairaalaan. Hyvä että otettiin.

Sairaalassa katsoivat viimein kaikki oireet, ottivat vakavasti + erinäisiä testejä + tuskaisen odotuksen jälkeen tipalla nestehukan veks ja antoivat lisää tujuja kipulääkkeitä. Palattiin sunnuntaina spesialistin syyniin, joka teki luettelon maanantaina tavattavista uusista spesialisteista.

Maanantaiaamuna piti olla kaiken selvää: listalla kolme lääkäriä, tulette vaan sairaalalle ja niitä suoraan tapaamaan. Joo ei, byrokratian rattaat yrittivät taas pysäyttää. Kyllä muuten vitutti, ja rankasti. Päivä kului silmälaputettuna pyörätuolissa ja erinäisissä väliaikaissängyissä kun yks keemikko ja yks tomera ihana japania puhuva ystävä tappelivat hoitsuja ja reseptsuunisteja vastaan.

Mutta ottivat sitten lopulta osastolle.

Kuumeinen mieli

Kuulumisia pitkäst aikaa. On ilmoja pidellyt ja ollut oikein mukavaa. Urheilullista, sano, vielä sen kässeisonnan opin. Männäviikko sitten menikin flunssan alkulämmittelyissä NTCIR-konferenssissa jossa tein pellen itsestäni olemalla aivoton ja hias. Ehkä se oli siks että oli pipi iskemässä, lohdutan itseäni.

Just äskön sitten selvisi ehkä että miks tää on näin kurjasti pidentynty tää tauti. Ei oo kuumetta, on kuumetta. Ei oo kuumetta, on kovasti kuumetta. Ei oo... okei, hahmotitte ehkä. Selitys löytyy erilliseltä sivulta, ummm, koska... en tullut ensin ajatelleeksi et laittaisin blogiin mutta laitanpa kuitenkin. Kuumeinen mieli äkkäsi myös halpaa hupia rakkaasta viljapupustani (vinkkinä kaikille pipeille: jos pään räkätiehyet on tukossa ja särkevät, auttaa kuuman juttusen naamallapito ainakin mua näköjään ihan hitosti).

Tämmönen sitä tuli. Sisältää runsaasti sisäpiiri- ja mukahuumoria. Olkaatten varootetut.

Monta tuhatta sanaa

Marraskuun loppu Yoyogipuistossa. Oli hiukan ylimääräistä energiaa purettavaksi ja kaunis ilma. Korvatakseni laiskan päivitystahdin -- kas tässä, noin 300 kertaa tuhat sanaa. Ja pari laulettua päälle.

Myöhemmin varmasti kaduttaa...

Käytiin karaokessa. Ei, en osaa laulaa. Enkä käyttää sitä keleen masiinaa. Silti, tässä.


Pohdinnassa: miksi täytyy olla tekosyitä sille että on hauskaa?
Töissä: ääk. Jännittää. Lukukausi alkaa. Suorituspaine. *käsienheilutus*. Hyperventilaatio. Halu paeta. Prkl enkä.

Tänään ajattelin "syvällisiä"

"Bias is a term used to describe a tendency or preference towards a particular perspective, ideology or result, especially when the tendency interferes with the ability to be impartial, unprejudiced, or objective. The term biased is used to describe an action, judgment, or other outcome influenced by a prejudged perspective. It is also used to refer to a person or body of people whose actions or judgments exhibit bias." -Wikipedia (28.10.2008)

"Learning involves the ability to generalize from past experience in order to deal with new situations that are ”related to” this experience. The inductive leap needed to deal with new situations seems to be possible only under certain biases for choosing one generalization of the situation over another.
...
If consistency with the training instances is taken as the sole determiner of appropriate generalizations, then a program can never make the inductive leap necessary to classify instances beyond those it has observed."
-Mitchell, T.M. (1980). The need for biases in learning generalizations

Elämä on jees. Rankkaa mutta jees. En nyt osaa sen kummempaa raportoida.

Takaisin metsään

Piiiitkästä aikaa. Pitäisi käydä useammin, nyt särkee pohje ja reisi ja jokunen muukin paikka. Uuden sievän pikkukameran avulla kömpelösti väsätty timelapse-elokuva sanoo toivottavasti enemmän kuin ainakin kuussataa sanaa.

Mitäs tänne

Huomasin just etten ole purrut kynsiäni useampaan kuukauteen. Siitä huolimatta että olen pohtinut matikkaa. Woohoo.

Koko jalka on jumissa jonkinsortin iskiassäryn kynsissä. Joka alkoi joogassa toukokuussa. Au. Auauau. Suuntasin viimein lääkäriin joka ei oikeastaan tehnyt kerrassaan mitään, ei edes tutkinut. "Joo jatka vaan niiden kipulääkkeiden ja -rasvojen käyttämistä, laitetaan sulle tähän ny 10 minuuttia sähköärsykkeitä alaselkään, nähdään ens viikolla". Ummm, okei... entä tuo viulunkielenä kuukausia krampittanut reisilihas? Hieronta vois olla paikallaan. Täten päätän ilmaista ajatukseni sanoina ens perjantaina uusintakäynnillä.

Syksy on kiva asia. Ulkona ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Viikonloppuisella surffausreissulla sieti istuskella biitsillä ihan ilman pepun palamatta -- aiemmilla käynneillä tänä kesänä oli hiukan tukalaa hiekan hohteessa. Nyt löytyi myös entistä parempi ranta joka jatkuu silmän kantamattomiin joskin huuhtoo varomattomat avomerelle.

Jatketaan.