Toissavuoden nuoli on niin mennyttä

Toissavuoden nuoliJa siksi aamulla duunimatkalla viskasin sen viimein lovehotelnurkistoon ahdetun temppelin polttokuoppaan, jossa ei tosin tuli palanut mutta epämääräinen muhju höyrysi, ja näkyvillä oli lukuisia puolikspalaneita uudenvuodenkoristeita. Viskaamisen jälkeen vasta keksin että jospa olisin ottanut siitä pois palamattoman osan, pirteän kilikilikellon.

En syöksynyt kuoppaan hakemaan kelloa. Häivyin pois vähin äänin, mutta korvaukseksi käänsin jätenuolirukan toiveet, viimeinkin.

Uusivuosi on kesken ja blogaus lagaa

Laiskoteltuani viime viikolla liikaa vääntäydyin duunipaikalle kirjoittamaan artsua uudenvuodenaaton aamuna. Autius oli aavemaista, mutta saipa pakertaa paperia rauhassa. Käväistessäni kotimatkalla marketissa selvisi hiljaisuuden syy: kaikki tokiolaiset olivat siellä shoppaamassa pyhiä varten! Pikkuiset korikärryt oli lastattu huimaavan korkein ruokakasoin, hyllyt tyhjenivät vauhdilla ja (vaikka kassaneidit olivat kasvattaneet itselleen ekstrakäsiä, rahastivat parityönä ja elivät nopeutettua filmiä) jonot olivat pitkiä kuin uudenvuoden soba.

Joka vuosi huokaan helpotuksesta joulun aikaan kun vertaan Suomen juhlavalmistelustressiä ja hulinaa täkäläiseen, ja joka vuosi pää savuaa kun viikkoa myöhemmin muistan että ryökäleet vaan hulinoivat hiukan eri aikaan. No, aina voi olla kuitenkin kiitollinen siitä että uudenvuodenyönä uskaltaa käpästellä kaupungilla ilman suojalaseja ja pelkoa päin suunnatusta raketista.

Jotkut saapuu lentokentän suunnaltaEdellisuutenavuotena täällä (2v sitten) vierailtiin Meiji-temppelissä laahustamassa tuhatpäisen väkijoukon mukana, nyt päätettiin välttää massoja, ja onnistuttiin. Puiston lammen temppelin pihalla lämmiteltiin hetki tulen ääressä, seurana muutamia kymmeniä nuoren ja juhlineen näköisiä, ja jännitettiin saako setä tulenylläpitäjä vanhat säleiset ikkunanluukut tarpeeksi pieniksi palasiksi notskia varten. Sai se. Kuvia otettiin vasta kuitenkin syrjäkadulla kodin lähellä, lähiasemanpihasta. Pitihän sitä kameraa käyttää kun mukana oli, vaikkei hiljaisella temppelillä kehdannutkaan.

Sensojissa on tungostaUudenvuodenpäivänä oli viimein vuorossa meininki ja markkinatunnelma: talsittiin Asakusaan polttamaan toissavuoden kaksinkertaisesti vanhentunutta onnennuolta ja ostamaan uutta. Notskeille päästäkseen olisi kuitenkin ilmeisesti pitänyt jonottaa hillittömässä tungoksessa koko temppelialueen pitkän kauppakadun verran, ja tyydyimme syömään bilesafkaa ja ostamaan uuden nuolen.

Hamaya, onnennuoliMitä sitten tuli ostettua? Nuoleen liitetyn lapun toisella puolella huiskutetaan pahoja henkiä pois ja toivotaan hyvää onnea: 厄除開運. Toinen puoli kinuaa turvaa liikenteessä (交通安全) ja turvaa ja menestystä kotona (家内安全). 交通:n muut mahdolliset merkitykset tosin aiheuttavat hiukan päänvaivaa.

Nyt pitäis vielä siis saada vanha nuoli poltettua. Parka nuoli, puolta pienempi kuin uusi, ja pinta käsittelemätöntä puuta. Symppis, suorastaan. Tarkoituksena on suunnata lähiaseman lovehotelsokkeloon jonka keskelle on istutettu piskuinen temppeli -- aikaa pitäisi olla vielä ainakin huominen. Polttamista ennen voisi ehkä koittaa saada aikaiseksi kääntää vanhankin nuolen toivomukset, jostain syystä käännösyritys ei ole koskaan tullut mieleen.

Tutut vieraat kujat

Puolustukseksi on sanottava että onhan Tokio tiiviisti rakennettu ja kujat mutkaisia. Yhden laiskan ja päämäärättömän sunnuntaikävelyn aikana onnistuimme löytämään vahingossa seuraavaa:

Hiroshiman ja Nagasakin liekki1) Uenon puistossa on joku ennennäkemätön piilotettu temppeli ja atomipommimuistomerkki -- liekki joka olis niinkuin otettu pommin sytyttämästä talosta ja pidetty hengissä siitä lähtien, ja istutettu mm. kyseisen temppelin laitamille pystytettyyn muistomerkkiin.

2) Epämääräinen tavaratalo jonka alakerroksissa olen vaeltanut useasti piilottaa sisuksiinsa myös kerroksellisen alkomaholijuomia, mm. finlandiavodkaa ja amiraaliolutta, sekä (kuulemma) harvinaisen hyvinvarustellun viskikokoelman. Lisäksi,

3) kauppa myypi myös Isoja Kenkiä Naisille!! En o koskaan nähnyt moista missään täällä. Korkkarisaappaita ja kaikkia löytyy, ja vaikka suuri osa valikoimmasta onkin ihan hirviätä niin ei sentään koko hoito.

Edellisten kenkien pohjan läpi jo oli maakosketus olemassa -- monesti oon ettinyt hyviä uusia mut ei vaan o kelvollisia löytynyt: se nyt vaan on kertakaikkiaan niin että käyttökengissä ei saa olla mitään naruja joita solmiessa kenkärajoitteisten paikkojen ovella pakkautuu veri päähän ja repeää housusta takamus, ja lisäksi pitää klopojen olla ei-kirkuvan-pinkit tmv, ja mahtua jalkaan. Jälkimmäinen on yleensä ollut se isoin ongelma.

Nyt ei puutu elämästä enää mitään. Ruisleipä leipoutuu. Ikea tuottaa sillit, näkkärit, piparit, pehmosalmiakit ja estrellan sipsit. Ei tartte avojaloin tarpoa. Olemme omavaraisia jos turkinpippureit ja tillinsiemenii ei lasketa. Ja maksamakkaraa. Ja punajuuria. Ja loskaa ja räntää ja snägärin tappeluita. Jne, mutta silti. Phew.

Talvellaki voi surffaa mut siitä tulee se mustelma si

Saku ParadaYoEventuresin sinivalkopunaisin(?) siivin kiidimme jo toista kertaa lumilautailemaan Misuterii Tsuaan sikahalvoin pakettihinnoin. Sanomalla "viekää meidät mihin tahansa missä on mäki älkääkä kertoko etukäteen että minne" maksoimme tällä kertaa parinsadankilsan bussikuskauksesta, päivän hissilipuista, vuokralaudoista ja -monoista yhteensä 4300 jeniä (abt 25 eur paikkeilla). Referenssinä, kohteemme lautamonovuokrasetin perushinta on 4000 jeniä.

Päädyimme sattumalta samaan kohteeseen kuin viimekeväisellä elämän ekalla lumilautakeikalla, Saku Paradaan Gunman ja Naganon rajamailla. Tällä kertaa tosin oli arki, ja alkutalvi, ja rinteet laiskasti lumetettuja ja siksi hiukan kapoisempia kuin aiemmin, eikä niistä ollut aukikaan kuin 2/enemmänkuinseittemä. Onneksi oli kokemusta karttunut* jotta pystyimme laskemaan ajoittain myös alaspäin eikä sivuttain, ja osasimme väistää ne lukuisat lastenrinteessä** kanssamme seilanneet kymmenpäiset polvenkorkuisryhmät, pienin poikkeuksin.

Taas kaatuiltiin, taas sattui häntäluuhun, ja suoritin yhden kuulemma vaikuttavan suorinvartaloinympärimenon jossa myös onnistuin mottaamaan itseäni nyrkillä leukaan. Silti jälkikäteen pukuhuoneessa havaittiin positiivinen ero edelliskertaiseen: pystyy nostamaan käsivartta niin paljon että voi harjata pipohiuksensa! Ehkä siis tällä kertaa tuli puskettua itseään ylös kontta-asennosta hiukan edellisvuotista vähemmän.***

* mullekin
** Kokeilimme kaikki myös toista auki olevaa rinnettä, mutta vain ne jotka eivät aiheuttaneet äkkikäännöksellään ylempäätulevan kokeneemman laskijan kaksoisvolttia alarinteeseen**** (tai kokeneet perhevastuuta hissiseuranpidosta) kokeilivat useammin kuin kerran.
*** Tai sitten ei, seuraavana (ja sitä seuraavana) päivänä kyllä sattui kiitettävästi käsivarteen ja kaulaan ja niskaan ja selkään ja muuallekin.
**** kuten allekirjoittanut

...

Jo edellislautailureissulta vajaan vuoden takaa jäi mieleen nasta maisema, ympäröivien mykkyräkarvaisten pehmeämuotoisten jättikukkuloiden lomasta kohoava hätkähdyttävän selkeäpiirteinen vuori, joka erottui tasaisella lumipeitteellään harmaasta maisemasta jo lähes tunnin bussimatkan päästä, saatika sitten aitiopaikalta laskettelurinteestä.

Myöhemmin tutkiskellessa kaverin nimi löytyi kartalta, ja ilmeisesti kyseessä on yksi maailman suurimmista aktiiviseksi lasketuista tulivuorista, 2568 metrin korkuinen Asamayama (浅間山). Tulivuori purkautui viimeksi kahdesti syksyllä 2004, ensin syyskuussa ja sitten marraskuussa muutamia viikkoja ennen meitin maahantuloa. Wikipedian enkkukielinen sivu tosin mainitsee vain syyskuisen purkauksen, jälkimmäinen purkaus oli ilmeisesti hyvin pieni.

Tiedonetsintäprosessi oli tällä kertaa hupaisa: piirtelin tavalliseen tapaan kartalta sanakirjaan vuoren kanjit kokonaisuudessaan, vaikka useimmiten paikkojen nimiä on turhaa käsitellä muuten kuin erillisinä kanjeina. Nytkään ei "asama" tuottanut hakutuloksia sellaisenaan, mutta sen sijaan löytyi sana "asamasansoujiken" (浅間山荘事件, öö.. Asamavuorimajan tapahtuma), jolla viitataan vuoden 1972 panttivankidraamaan alueella: "... the first marathon live broadcast in Japan, lasting 10 hours and 40 minutes ... members of the Japanese United Red Army, ... , broke into the holiday lodge below Mount Asama, taking the wife of the lodge-keeper as a hostage." Kaikkea ne keksiikin.

Vuori on ilmeisesti suljettu vaeltajilta myrkyllisten huurujen takia. Pahus.

Maailma ei olekaan huono

(aina).

Vuoden eka!Suuri autuus on monen kuukauden tauon jälkeen iskeä hampaansa hitaasti ja makustellen makiaan suureen mansikkaan. Satokausi on toki ollut jonkinmoisessa vaiheessa kyllä jo hetken, mutta kalliita ovat olleet penteleet. Nyt möivät tuplaboksin neljäänsataan, aiemmin lähikujan kojussa oon nähnyt yhtä lootaa kahdeksallasadalla. Ei tarvinnu kauaa miettiä.

Onni on oma muumiEn valita myöskään sitä että muumit saapuivat onnellisesti, isossa laatikossa kyllä mutta nettihärpäkkeen aikatauluvaraus alkaa sujua suht helpolla. Pari ekaa sivua näyttää siltä että teksti on tajuttavissa, ja tilasin jopa samantein pari kirjaa lisää. Nyt tarttee enää saada luettua. :-P

Itsenäisyyspäivän anti

Viime viikolla tajusimme että suurlähetystön itsisbileet on ihan kohta, ja että me ei olla muistettu vieläkään faksata/postittaa niille meidän uutta osoitetta. Viime vuonna jäi pileet väliin samasta syystä: lafkahan siis lähettää kutsun vain niille joiden osoitteet sillä on. Kuten loogista onkin. Torstaina suoritettu käsienheiluttelusoitto heille sitten kuitenkin riitti, vaikka osoite saatiin paperilla perille vasta perjantaina (RSVP-pyynnön deadlinepäivänä).

Pileen alkuvalmistelu käsitti työpäivänjälkeisen pikapukeutumisen koulun liikuntakeskuksen pukkarissa. Vaatteenvaihto 3min, hiustenväsäysyritystä 10 (lopputulos ääheitästämitääntule-laitanponnarin). Yritin paeta kampukselta takakautta jottei kukaan pääsisi näkemään mua hameessa ja korkkareissa, mut feilasin uloskäynnin löytämisen, ja päädyin ulos pääportista.

Itse pippalossa sitten oli reipasta kokkarimeininkiä, hyvät ruokatarjoilut mulle ja huonommat kalavammaisille. Kivoja tuttuja oli myös. Mutta, voi hyvänen aika, ei siinä suinkaan kaikki.

Pengoimma joutessamme lähetystön kirjastoa ja teimme löydön. Alkuperäiset muumisarjikset on käännetty japaniksi, ja selaillut ムーミン・コミックス-painokset (muumin-komikkusu) olivat niinkin tuoreita kuin vuodelta 2000. Ja kyllä, ne löytyvät Japanin amazonista eikä ees kauhian kalliilla! Tilaukseen lähti heti kaksi -- vain kaksi siksi, että useamman kirjan paketit Amazon postittaa kuutiolaatikossa ja seuraa väistämättömiä toimitusongelmia kun pitäis olla kotona laatikon saapuessa. Yksi kirja tulee littanapaketissa ja mahtuu postilaatikkoon, mutta yksi muumisarjis jäisi liian halvaksi että sille saisi ilmaistoimituksen. Testaamme siis miten ison laatikon kaksi kirjaa tarvitsee. Iiiiiiiiihk.

Parempi aloittaa kans ehkä pienestä vaikka nyt tuntuukin että tottakai jaksan opiskella japaniaa nuin kivoista kirjoista vaikka kuinka.

JiiäLPeeTee ja uus Missio

Lootukset kuihtuuKoska ... (en keksi syytä), päätin osallistua maanlaajuiseen japanin tasotestiin, joka 1) maksaa rahaa (joitain tuhansia jenejä, hiukan vähemmän-kymmeniä euroja) ja 2) kyykytyksensietoa (postilaatikossa on paree olla nimet sekä romajein että kanoin ja muutenkin teet vaikka mitä tai muuten), sekä on mulle 3) täysin vapaaehtoinen ja 4) vaikka pääsisinkin läpi ei koko jutusta ole mulle mitään hyötyä kuitenkaantaatusti ikinäkoskaan.

Oli sitten lopulta se koetuksen toissapäivä, ja pisteenä aiemman neliosaisen luettelon päälle, en sit ees viitsinyt-uskaltanut lukea tenttiin paitsi pari tuntia edeltävänä lauantaina. Ihan vaan tehdäkseni turhuudesta sitäkin turhempaa. Ja tietty voidakseni jälkikäteen sanoa itselleni että no enhän mä ees yrittänyt, pffft.

Heräsin kanjiunistani sunnuntaiaamuna liian aikaisin, tankkasin sanamuistipeliä koneella liian myöhään ja juoksin junaan. Koko juna oli täynnä ulkkareita jotka tankkasivat papruista kanjeja. Ihan totta. Shibuyassa vaihdoin kiertolinjalta pikkupossujunaan ja se oli vielä enemmän täynnä ulkkareita. Ne vyöryivät melkein laiturilta ulos, mutta eivät kuitenkaan, vaan sittenkin Tokyo Universityn pihalle ja saleihin, ja metelöivät, ja minä menin mukana.

Sanasto/kanjikokeessa arvailin enimmäkseen nopalla. Kuuntelussa arvailin tuntumalla. Kielioppi oli helppo nakki. Tulokset tulee helmikuussa. En tiedä olisko väliks, eiköhän tuo eka osio kosauttanut läpipääsyn.

Mitä tästä opimme? Beats me.

Mutta se Missio: Olen päättänyt yrittää oppia olemaan ajattelematta mitä vastaan kävelevä ronsu minusta ajattelee. Vaikea homma. Toteuttamisvihjeitä otetaan vastaan.