Kuumeinen mieli

Handstanding!Kuulumisia pitkäst aikaa. On ilmoja pidellyt ja ollut oikein mukavaa. Urheilullista, sano, vielä sen kässeisonnan opin. Männäviikko sitten menikin flunssan alkulämmittelyissä NTCIR-konferenssissa jossa tein pellen itsestäni olemalla aivoton ja hias. Ehkä se oli siks että oli pipi iskemässä, lohdutan itseäni.

Just äskön sitten selvisi ehkä että miks tää on näin kurjasti pidentynty tää tauti. Ei oo kuumetta, on kuumetta. Ei oo kuumetta, on kovasti kuumetta. Ei oo... okei, hahmotitte ehkä. Selitys löytyy erilliseltä sivulta, ummm, koska... en tullut ensin ajatelleeksi et laittaisin blogiin mutta laitanpa kuitenkin. Kuumeinen mieli äkkäsi myös halpaa hupia rakkaasta viljapupustani (vinkkinä kaikille pipeille: jos pään räkätiehyet on tukossa ja särkevät, auttaa kuuman juttusen naamallapito ainakin mua näköjään ihan hitosti).

Tämmönen sitä tuli. Sisältää runsaasti sisäpiiri- ja mukahuumoria. Olkaatten varootetut.

Monta tuhatta sanaa

Marraskuun loppu Yoyogipuistossa. Oli hiukan ylimääräistä energiaa purettavaksi ja kaunis ilma. Korvatakseni laiskan päivitystahdin -- kas tässä, noin 300 kertaa tuhat sanaa. Ja pari laulettua päälle.

Myöhemmin varmasti kaduttaa...

Käytiin karaokessa. Ei, en osaa laulaa. Enkä käyttää sitä keleen masiinaa. Silti, tässä.


Pohdinnassa: miksi täytyy olla tekosyitä sille että on hauskaa?
Töissä: ääk. Jännittää. Lukukausi alkaa. Suorituspaine. *käsienheilutus*. Hyperventilaatio. Halu paeta. Prkl enkä.

Tänään ajattelin "syvällisiä"

"Bias is a term used to describe a tendency or preference towards a particular perspective, ideology or result, especially when the tendency interferes with the ability to be impartial, unprejudiced, or objective. The term biased is used to describe an action, judgment, or other outcome influenced by a prejudged perspective. It is also used to refer to a person or body of people whose actions or judgments exhibit bias." -Wikipedia (28.10.2008)

"Learning involves the ability to generalize from past experience in order to deal with new situations that are ”related to” this experience. The inductive leap needed to deal with new situations seems to be possible only under certain biases for choosing one generalization of the situation over another.
...
If consistency with the training instances is taken as the sole determiner of appropriate generalizations, then a program can never make the inductive leap necessary to classify instances beyond those it has observed."
-Mitchell, T.M. (1980). The need for biases in learning generalizations

Elämä on jees. Rankkaa mutta jees. En nyt osaa sen kummempaa raportoida.

Takaisin metsään

Piiiitkästä aikaa. Pitäisi käydä useammin, nyt särkee pohje ja reisi ja jokunen muukin paikka. Uuden sievän pikkukameran avulla kömpelösti väsätty timelapse-elokuva sanoo toivottavasti enemmän kuin ainakin kuussataa sanaa.

Mitäs tänne

Huomasin just etten ole purrut kynsiäni useampaan kuukauteen. Siitä huolimatta että olen pohtinut matikkaa. Woohoo.

Koko jalka on jumissa jonkinsortin iskiassäryn kynsissä. Joka alkoi joogassa toukokuussa. Au. Auauau. Suuntasin viimein lääkäriin joka ei oikeastaan tehnyt kerrassaan mitään, ei edes tutkinut. "Joo jatka vaan niiden kipulääkkeiden ja -rasvojen käyttämistä, laitetaan sulle tähän ny 10 minuuttia sähköärsykkeitä alaselkään, nähdään ens viikolla". Ummm, okei... entä tuo viulunkielenä kuukausia krampittanut reisilihas? Hieronta vois olla paikallaan. Täten päätän ilmaista ajatukseni sanoina ens perjantaina uusintakäynnillä.

Syksy on kiva asia. Ulkona ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Viikonloppuisella surffausreissulla sieti istuskella biitsillä ihan ilman pepun palamatta -- aiemmilla käynneillä tänä kesänä oli hiukan tukalaa hiekan hohteessa. Nyt löytyi myös entistä parempi ranta joka jatkuu silmän kantamattomiin joskin huuhtoo varomattomat avomerelle.

Jatketaan.

Muista

Joskus on kaikki niin käsittämättömästi hukassa, eikä osaa muuta kuin kaivata sitä tunnetta mikä joskus oli ja ihmetellä minne se hävisi. Arkeen? Toistoon? Välinpitämättömyyteen ja väsymykseen?

Kuten eilen. Yritin ja jaksoin mutten muistanut miksi jaksan ja miksi aina täytyy, kaikki tuntui turhalta ja ikävältä. Illalla yllättävä kohtaaminen: Uusi ihminen jonka kanssa välinpitämättömät rutiinitervehdykset ja satunnaista juttelua kun matka kulki samaan suuntaan. Vahingossa sanoin jotain todellista omasta elämästäni, tutkimuksesta ja kiinnostuksista ja epäuskosta, ja sainkin vastauksena kosketuksen toisen elämään. Yhtäkkiä innostunut keskustelunpala, jäi kesken kun liikennevaloista matka kulki eri suuntiin.

KupliaPois kulkiessani tajusin että olin taas elossa ja toiveikas. Mikä oli resepti? Yhteinen kiinnostuksen kohde, suoja-aitojen hetkellinen unohtuminen, yllätys. Maailma ei ole vielä nähty.