Kesäkesäkesä! ja sen uudet ja vanhat tuulet

Sunnuntaina käytiin stYoelandiassa laulamassa ja lyömässä ja kitaroimassa rokkipeliä. Oli hienoa vaikkei osannutkaan mitään. Ne piisit, ne piisit! Ne jotka on kyl joskus kuullut, monestikin, ne jotka tuo muistoja ties mistä mutta joista ei ole oikeasti hajuakaan että miten ne nyt oikeasti menikään. Jotkut niistä löytyivät jälkikäteen youtubesta ja toiset iiTunarin kaupasta ja veivät mukanaan jonnekin teini-ikään. Oi sitä tunteen paloa. Pelkään olevani onnellinen vain kun sataa, haluisin olla erityinen mutta olenkin kummajainen, en tiedä pitäiskö lähteä vai jäädä, ja taidan olla paranoidi.

Ulkona nousi lämmöt tänään yli kolmenkympin. Olen neljänä päivänä syönyt lounasta pihanurtsilla mut tänään alkoi olla jo niin tuskaisen kuuma että ei mennyt oikein teikautpurilaiset enää alas. Kesäkesä! Pirtelöä tai jätskiä välipalaks. Joogaa aamulla ja joogaa illalla, teepaitoja ja sortseja, avojalat ja piinaava halu pulahtaa järveen. Pakko istua auringossa että sais pari pisamaa vaikka tuliskin päänsärkyä. Palkoherneiden sijaan edamamei pakastepussista. Villejä ajatuksia joista olis parasta päästä eroon että alle kuukauden päästä koittavaan konferenssiin mennessä sais tarvittavat työt tehtyä.

Tomorrow's back to work and down to sanity.

Keskikäilyä

Kaapista siivotessa kaivautuneesta kihliksestä löytyi kumma päivämäärä: 19.5.2000. Jessus. Mä oon sanonut kaikille et joo teekkarit ja kädett^H^H^H^pistelijät on olleet yksissä jo niinkin kauan kuin ehkä ainakii jotain kuus vuotta tai sinnepäin. Ollaankin sit ilmeisesti oltu vähän kauemmin. Herttine. Kohta varmaan joudutaan eläkkeelle tai ostetaan kultainen noutaja tai ainakin monitoimikone tai mätsäävät tuulipuvut (ei ihan vielä kuitenkaan, tässä vaiheessa saa riittää et laitettiin hiukset samanvärisiks ;-P).

Juhlistettiin asiaa Yurakuchon Copain Copinessa. Nimestä huolimatta paikka ei suinkaan ole esmes ranskalainen vaan korealainen. Ruoka oli hyvää, ei superhalpaa muttei kallistakaan, ja sitä oli riittävästi. Suosittelen. Luulen että illasta saisi paremmin iloa irti jos menis yli 4 hengen porukalla ja tilais korealaiskoosun. Tällä kertaa masu jaksoi vastaanottaa vaan pari eri lajiketta ruokia, koska toinen niistä oli iso ja niin tulinen että savu nous korvista. Pieni virkistävä raikasmaku ohessa ois voinut toimia.

Nomnomnomnomnom.

Revelations

Satunnainen päivä Tokiossa joitain viikkoja sitten. Ylitän satunnaista kävelysiltaa satunnaisessa risteyksessä. Kuljen reippaasti, kuten tapanani on. En ajattele erityisesti mitään, kauppalistaa, tekemättömiä töitä, alkaa olla kuuma, mitähän tekisi viikonloppuna. Kävelen ja ponihäntä heilahtelee ja osuu joka heilahduksella niskaan. Se on niin pitkä jo. Kiinnityksestä irtautuneet kiharat kutittelevat otsaa ja poskia. Ajattelen että hih, mullapas on ponihäntä ja kiharoita, näytän varmaan ihan nätiltä ja tyttömäiseltä tässä kävellessäni. Ja jos hymyilen leveästi, kaikki varmaan tykkäävät musta ja ovat mulle kilttejä.

Poninhäntä heiluu joka askelella. Kiharat kutittavat. Olenkohan nätti.

Sitten se iskee. Yhtäkkiä vaan valkenee.

Minä en pidä pitkistä hiuksistani. Ne ovat tiellä ja tunkevat suuhun, niitä saa koko ajan olla harjaamassa etteivät takkuunnu, kuivuminen kestää iäisyyksiä, kaksihaaraisiin palaa hermo, kuntosalille on pakko kantaa mukana aina iso pyyhe,

Ja kaikkein vähiten minä pidän siitä että ne olemassaolollaan muistuttavat mulle että kauneuden eteen on kärsittävä, ja että on oltava nätti, ja on ajateltava miltä näyttää. On mahduttava muottiin.

En sitten kuitenkaan suorinut siltä istumalta ajelemaan päätä kaljuksi vaan annoin asialle aikaa. Eiliseen saakka.

"Rkle! Nyt riitti! Mä oon mä."

On se hyvä etten ryhtynyt parturikampaajaksi. Ja että lähikampaamosta löytyi huumorintajuinen setä joka sai kuin saikin pahimman tuhon korjattua. Phew. Ja kyllähän se siitä kasvaa jne. Mutta lupasin kyllä sille että en enää koskaan ite leikkaa.

Ei sentään purista pipo

Noniin, nyt on taas Joannalla Uusi Ongelma: tiukkaresoriset sukat. Pahenee koko ajan. Vaikka muistan joskus inhonneeni makkaroituvia sukkia! Syypääteorioita tilanteeseen toki löytyy, osa enemmän kuin vähän vakavia ja osa ei.

• Japanin pitkä kesä. Vietän nykyään yli puolet vuodesta sukitta, tuuletellen jalkahikiäni sandaaleissa. Kiristävät sukat ovat aina olleet inhoja mutta olen vasta hiljan tottunut parempaan ja tajunnut asian.


• Varrettomat sukat (samansukuinen teoria kuin tuo aiempi). Täällä tyypillisiä. Käytin niitä ensin vain kuntosalilla mutta enenevässä määrin muuallakin, kas kun ne eivät purista nilkkaa!


• Nykyään myytävät sukat ovat tiukempia nilkoista kuin aiemmin. Ei todennäköistä, Suomesta aikoinaan tuodut, nyt Mikolta ryövätyt pari kokoa liian isot sukat puristavat nekin liikaa.


• Olen ikivanha ja turvonnut ja nilkkani ovat paisuneet.


• Mulla ei ole tarpeeksi oikeita ongelmia, ja ehdin kiinnittää liikaa huomiota kuolioituviin nilkkoihini.

Oli syy mikä oli, tänpäivän sukat ovat nyt mykkyrällä tuolla työpöydän alla nurkassa. En enää kestänyt. Varsien rullaaminen eri asentoihin ei riittänyt. Varpaita palelee. Huomenna pistän varrettomat.

--
Edit:

Käytävällä nähty opiskelukaveri ihmetteli heti paljaita varpaita eikä mutkusukatpuristaa-selitys tainnut mennä läpi. "Nää lattiat on kuule likaiset tässä kerroksessa*. Sun kandee vaikka käyttää sandaaleja." Nyygh. Nyt mietin et paheksuiks se oikeesti vai vitsailiko.

* = talon muissa kerroksissa on kengien pito kielletty, me ollaan tosi länsimaisia ja edistyksellisiä.

Korvaamaton menetys

Oon aina tykännyt jonkinasteisen survival pack -jutun mukanakantamisesta, siitä lähtien kun pentuna luin jostakusta joka kanniskeli aina mukanaan tulitikkuja, lankarullaa ja [jotain muuta, en voi muistaa]. Nykyisin ilmiö konkretisoituu jokaiselle pienellekin vaellukselle mukaan lähtevän "ensiapu"säkin sekä avainnippukukkaron muodossa.

Ensiapukassista löytyy (ulkomuistin mukaan) mm: karhunkarkotinkilikello, 2 kolmioliinaa, sideharsoa, joustosidettä, laastaria, desinfiointiainetta, kyytabletteja, särkylääkkeitä, itikkakarkotinta, avaruushuopa, pari kemiallista lämpölätkää, tulitikkuja, sytkäri, kahdenlaisia sytytyspaloja, lämpökynttilä, taskulamppu, päälamppu, kahdenlaisia ekstrapattereita, kompassi, linkkuveitsi, kynä, neula ja ompelulankaa, rulla kalastajanlankaa, nenäliinoja, flunssamaski, ihorasvaa, shampoota, hiusharja, hammasharja, hiuslenkkejä, silmäsuoja, korvatulppia ja puhallettava tyyny. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu!

Avainnippuun liitin hätätilatarvikepussukan jokusen vuotta sitten -- avaimia kun kuitenkin tulee kannettua mukana aina silloinkin kun esmes lompsa tulee jätettyä kotiin. Alkuun mukana kulki vain korvatulpat, muutama jälkikasvunestonappi (siltä varalta että unohdan napata semmoisen naamaan aamusella kotona), kynsileikkuri ja eräs puolikkaan ihmiskunnan ajoittain tarvitsema (epistä!) suojavimpula. Ensimmäinen nahkakukkaro on jo aikaa sitten päivitetty suurempaan, ja sisältöä on tullut tukusti lisää: on mp3-soittimen kuulokkeiden vaihtonakkuloita, bufferinia ja buranaa, lääkkeitä, muistikorttiadapteri, lista Mikon&kavereiden puhelinnumeroita jonka lisäsin joskus hukattuani kännykkäni ja tajuttuani etten osaisi ilman sitä soittaa kenellekään, jne jne jne (en kykene muistamaan mitä kaikkea ja on pahaenteinen olo että unohdan jotain hyvin oleellista).

Tänään tuli sitten todettua että kaikkien kananmunien samassa survival packissa pitämisen & mukana roijaamisen riski on mahdollisen hukkaamisen kurjuus. Aamupäivällä kaupungilla haahuillessani totesin yhtäkkiä että vyöstä roikkuva avainnippu onkin hämmentävän kevyt ja yksinäinen, ja mahdollisia pudotuspaikkoja oli tarjolla n. puoli kilsaa katua, ison virastotalon pari kerrosta & huonetta & veski, ja kauppa. Vaikka yritys oli aika toivoton, palasin kuitenkin jälkiäni takaisin ja kyselin kaikista paikoista että olisko näkynyt semmoista ja semmoista tämänkokoista ruskeaa nahkajuttua. Joo ei.

Mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, virastotalokysely oli omalla tavallaan hieno kokemus. Asiakaspalvelutiskiltä asiasta kysyessäni mua lähti opastamaan herttainen piskuruinen mummo jolle puhuessa piti kumartua lähes kaksinkerroin. Mummu oli habitukseni takia alkuun jo juoksemassa hakemaan apuun englantia taitavaa osapuolta mutta sain sentään estettyä ja solkotettua kysymykseni japaniksi. Kun päästiin hetken taivalluksen ja juttelun jälkeen vahtimestarien kopille ja vaksi alkoi epäröiden tapailemaan enkkua, hihkui mummu reippaasti sille että kyllä se ymmärtää japania ihan hyvin, älä nyt siinä. Voitto! :-)

Oli kyllä hiukan noloa koittaa selittää että mitä multa nyt olikaan kadonnut, kun en kehdannut (tai edes muistanutosannut) täsmällistä sisältöä luetella. "Joo, tuotanoin kaikkea sekalaistahan siellä on, semmoinen pienipieni nahkakassi tai kukkaro tai sinnepäin, no ei siellä mitään rahaa tai luottokortteja ole eikä mitään oikeasti kallista, onpahan vain... tuota, tärkeää... tai siis, ei edes nyt kovin tärkeää mutta...". Kun nimi&puhelinnumero ja kukkaron tuntomerkit oli viimein saatu kirjattua hukkatavaralistaan, tarkensi vaksi vielä että "Niin oliko tämä kassin merkki ehkä Louis Vuitton vai mikä?". Joo ei, ihan sadanjenin tekonahkakukkaro vain mut haluaisin sen siitä huolimatta takaisin, kiitos. :-P

No, eipä tässä tosiaan mitään rahanarvoista hävinnyt (paitsi se adapteri), pitää vaan säätää ja koostaa uusi yhtä hyvä kokoonpano ja kiinnittää se paremmin. Tai ehkä mun pitäis hankkia ihan oikea käsilaukku kuten kunnon naisten kuuluu. Vai olisinko jopa valmis hamstraamaan ja säätämään vähemmän ja selviämään ilman turvatarvikkeita?

--
(Miljoonas) edit: Plääh, nyt viimein tajusin mikä oli se oleellinen juttu minkä hukkasin. USB-muistitikku! Mitähän kaikkea sinne oikein olikaan säilötty... toivottavasti ei mitään kovin raskauttavaa. :-]

6 sanaa (ääk, meemi)

Liisa täggäsi julmetun vaikealla tehtävällä. Suoritan sen reippaasti alta riman ja mielikuvituksettomasti!

Säätää, lykkää, säätää, lykkää, panikoi. Säätää.

Olipas hangalaa. Vahinko kiertämään: Koe itsesi tägätyksi jos luet tämän. Pretty please. :-] Ja mainitse asiasta kommenteissa. (Tätä kuitenkaan kukaan lue...)

--
Short translation: Yes, duh, I was tagged. I slothed (isthataword) through the task by using not much imagination, and ended up using words I have no idea how to translate into English properly. Here goes anyway.

Fusses, procrastinates, fusses, procrastinates, panics. Fusses.

If you're reading this, consider yourself tagged!

--
Edit:
Joo niin tosiaan, ja tehtävähän on kuvata elämäänsä kuudella sanalla. Hups. :-)

Virallisia välineitä vailla

Mitä tehdä kun lempparifarkuista repeää takamus ja tietää että koko maasta ei (ainakaan edullisesti ja kohtuullisella vaivalla) löydy uusia kivoja semmoisia? Joojoo, onhan mulla farkkuja mutta kuten ne mahdolliset uusintahankinnat, ovat ne kaikki löysiä vyötskiltä ja/tai lyhyitä lahkeista. Ainiin, paitsi ne jotka on lahkeista hyvät mut reisistä ihan liian piukat ja joiden lantio on Kummallinen, koska ne on tarkoitettu luuviulupojille eikä meikäläismallisille ollenkaan. Toisista hyvistä farkuista (nekin aikoinaan Suomesta tuodut) hajos noin kuukausi sitten vetskari lopullisesti.

Jos ois ompelukone, tai ees vähän enemmän viitseliäisyyttä, niin molemmat viat olis tietty korjattavissa. Mutku! Ei oo!

Epäilin myös olisiko ratk-reikä korjattavissa kestäväksi ompelemalla. Onneksi keksin et onhan niitä olemassa paikkakankaita ja päätin korjata mieluisamman&vähempitöisen lahjevaatteen. Tarvikkeet löytyivät yllättävän vaivattomasti ihan satajenilästä, ja olin valmis toimeen. Ei se mitään ettei mulla ole silitysrautaa: voinhan vaikka kiehauttaa pannullisen vettä ja silittää sillä. Jos hienopyykki pestään reilusti alle sadassa asteessa niin eiks niin että kaikki silitystoimetkin on maksimissaan samoissa lämpötiloissa?

Joo eipä niin.

Aikani turhaan hinkattuani paikkaa vesipannulla (vuoroon vedellä täytettynä ja ilman), opin Intter Netistä että pakkauksen ohjeen mukainen silitysraudan keskilämpötila olisikin ilmeisesti noin 110-150 astetta. Jahah.

Aikani pähkäiltyäni keksin ratkaisun. Hah. Kuva ohessa. Olen aika ylpeä -- ainakin nyt vielä kun kestävyyttä ei ole koeteltu. Ensimmäisen konepesun ja käytön jälkeen sitten kyllä tuuletan jos paikka pysyy!