Muista

Joskus on kaikki niin käsittämättömästi hukassa, eikä osaa muuta kuin kaivata sitä tunnetta mikä joskus oli ja ihmetellä minne se hävisi. Arkeen? Toistoon? Välinpitämättömyyteen ja väsymykseen?

Kuten eilen. Yritin ja jaksoin mutten muistanut miksi jaksan ja miksi aina täytyy, kaikki tuntui turhalta ja ikävältä. Illalla yllättävä kohtaaminen: Uusi ihminen jonka kanssa välinpitämättömät rutiinitervehdykset ja satunnaista juttelua kun matka kulki samaan suuntaan. Vahingossa sanoin jotain todellista omasta elämästäni, tutkimuksesta ja kiinnostuksista ja epäuskosta, ja sainkin vastauksena kosketuksen toisen elämään. Yhtäkkiä innostunut keskustelunpala, jäi kesken kun liikennevaloista matka kulki eri suuntiin.

Pois kulkiessani tajusin että olin taas elossa ja toiveikas. Mikä oli resepti? Yhteinen kiinnostuksen kohde, suoja-aitojen hetkellinen unohtuminen, yllätys. Maailma ei ole vielä nähty.

Jos osaisin olla kuin ihmiset on

Suomeen tottui pari päivää ennen kuin oli aika lähteä ja oli Tokion vuoro olla vieras. Missä voisi olla koti?

Puoli vuotta aikaa saada puristettua -- ja julkaistua -- oikea journalartikkeli, jos aikoo valmistua aikataulun mukaisesti. Ehkä mahdollista, ehkä ei. En ota kantaa. Kiillotan takamusta ja teen parhaani. Jos oppisin olemaan hyvin, ehkä siinä on tälle vuodelle tarpeeksi tavoitetta.

Hakusessa tasapainimo

Päivänä hiljaisena laahauduimme poikki kuumuuden ja asfalttipölyn eläintarhan vuosilippuja uusimaan. Riemukas retki vaikkei vanha enää niin jaksakaan. Tarha oli mistä lie syystä (aamu, epätavallinen vapaa) lähes tyhjä ja ajauduttiin siksi(kin) tekemään monenlaista ihan uutta hauskaa. Istuttiin nallen polvella, otettiin 50 metrin roikkujuna puskien läpi tarhan ala-osaan (eipä tartte toiste kokeilla) ja mentiin jopa kotieläintarhaan! Vaikka se on vaan lapsille jne jne. Uskalsin rapsutella ja röhnyyttää vaikka kaikki kuitenkin tuijotti salaa. Jes.

Näin myös kun minivirtahepo tanssijuoksi veden alla. Akvaarion vesi oli siinä määrin vihreää, että ensin ei siellä luultu ketään edes olevan. Yhtäkkiä tyhjyydestä ilmestyy hahmo, ja se lähestyy... kuin varpaillaan juosten, kevyesti, leijaillen, kiireettömästi ja sulavasti hepo tanssii ohitsemme kadoten taas vihreään sumuun.

Rannalla virtikset ovat nääntyneitä ja hitaita, kömpelöitä, laiskoja, näyttävät tuskastuneilta. Entä jos virtahepo ei tietäisi veden ja sen ulkopuolisen maailman eroa? "En tiedä mikä siinä on mutta joskus mahdottomatkin asiat tuntuvat niin helpoilta. Se paino mitä tunnen kupeillani ja se miten maailma niin mahdottomasti minua hidastaa ja painaa, se on vain poissa! Älä katso mua noin, en mä ole mitään ottanut. Olisinkin, sitten tietäisin mistä siinä on kysymys. Näen unta noista ihanista hetkistä mutta ne tulevat ja menevät, eikä mulla tunnu olevan mitään kontrollia niihin. Kuin välillä vain luulisin että olen jotain ja sitten todellisuus iskee." "Sä kuulostat aivan masentuneelta. Haluatko jutella enemmän? Nykyään on myös saatu tosi hyviä kokemuksia ihan näillä uusimmilla SSRI-tuotteilla, että jos kokeilisit."

Reissun paras hetki oli kyllä melkeinkusetus:
Etäisyydessä yksinäinen sarvikuono. "noi on muuten tosi ilkeitä" sanoo seura. "Siis niinkun tosi ilkeitä". Jaa-a vai silleen. Sarvis huomaa ainoat katsojat, heiluttaa korviaan, tonkii maata, miettii. Liikahtaa laiskasti portaitten suuntaan. Hitaasti, empaillen, päätyy ihan meidän eteen puolentoista metrin päähän kaiteen laitaan. Kurkistaa sivusilmällä. On ne vielä sielä. Kääntyy hissukseen. Tässä kylkeäni kaiteeseen rapsutellen vain, niin. Kääntyy kääntyy. "Hihii katokato ihan tosi kato se näyttää meille sen pers..." ehtii tyttö hihkua ennen kuin se tajuu. Virtsa lentää. Kaaressa. Vispilähännällä levitettynä. Khehe-hehe. Tyhmät turistit. Toimii joka kerta.

Joulukuusi ruskettuu mut neulaset pysyy. Kerään rohkeutta tuoda sen Suomeen. Tai ees oksan. Jonneen istutettavaks.

Halpoja rypäleitä odottaen

Kesä etenee ihan huomaamatta. Ekat surffit ohi, ekat hanabit ovella. Huomenna ehkä joelle. Mietin sitä miten eri tavoilla voi oman elämänsä tarinan tulkita ja koota. Tutkimussuunnitelmakin tuli taas tehtyä vahingossa. Ovela tutkimussuunnitelma, vaikkakin hatara. Näen tien ulos! Takaovesta kielenkääntämiseen ja huis hais kysymysvastausjärjestelmille.

Ja Suomeen siis sittenkin, ja melkein muutoksitta, 5.-28.8. Ropecon. Onkohan siellä vain teinejä. Mulla öisiä lipunmyyntivuoroja. Heti kun mahdollista tahdon telttailla pihlajasaaressa ja vaeltaa ympäri montakin metsää. Löytyisköhän reissuille seuraa. Tunteekohan ne mua vielä siellä. Tunnenkohan mä vielä ne siellä. Opettelis jos ei muuten. Kunhan osais. Vatsan perhoset hyss.

Tjoo tais kosahtaa

Japanilaisilta sivuilta loytynytta, Travelvision kertoo: ヒットトラベル、6月26日付けで東京地裁に破産申立. Googlekaannettyna:

"Travel hit, as of June 26, 2006 in Tokyo District Court to file for bankruptcy"

"Shibuya-ku, Tokyo head office hit on Travel, as of June 26, 2006 in Tokyo District Court is likely to file for bankruptcy applicants. File for bankruptcy attorney in Tokyo, a joint law firm lawyer Akira Izumisawa said. Travel hit the office of the announcement that it was contacting creditors as a guide for writing and come into being.

Date June 26 points, hit by travel website was shut down, and stores in Tokyo's Shibuya also suspended from operating activities. The company has sold overseas for cheap airfares, mainly as a business. Moreover, Internet-based ticket sales were expanding, but it is not in writing "is rapidly deteriorating because of funding problems," police said."

Ihme ettei missaan englanninkielisissa uutisissa nay vielakaan mitaan.

No, me nyt tullaan kai sitten kuitenkin Suomehen. Vai mennaan. Melkein just samaan aikaan kun piti. Phuh. Suurkiitos avustajille.

Aaaaaarghh.

Kärrynpyöräviikko. Vuoristorata. Ja sitten.

Suomenlennot elokuulle tuli viimein maksettua. Suurella säädöllä. Keskiviikkona 26.8. DL oli torstai. Sen jälkeen tulis niiiin kovasti kalliimmat lipuista koska ne polttoainehinnat nousee.. maksakaa kiiruulla kiitos.

Perjantai-iltana selviää että Hit "Under Maintenance" Travel on mennyt konkurssiin. Ilmeisesti.... keskiviikkona! Tralaa. Tietoa aiheesta löytyy niukasti, lähinnä joiltain keskusteluforumeilta. Jos osais kunnolla japania niin sitten olis todnäk enemmän tarjolla.

Lentoyhtiö on aikoinaan saanut varauksemme, mutta ei vastaanottanut (viikkoja sitten maksetusta) varausmaksusta jeniäkään. No, parempi ehkä niin. Jos varausmaksut olis mennyt etiäpäin niin nyt palais mielessä että no voi hitto ettei maksettu lentoja loppuun ajoissa niin oisivat ehkä ehtineet kirjoittaa liput. Tai no palaa vähän silti. Ja se kans että jospa oisin vaikka kädettänyt maksussa, tai ees jättänyt sen vika päivälle, ja ehtinyt kuulla asiasta. Tosin en kyllä olisi. Mutta silti jospa.

Gnnghgngng.

Syötti hakukoneille: Japanese HIT Travel bankrupted?! Perleke.

Reissulla

Lauantaiaamuna Tokio sanoi hei maanjarinan syvalla rintaanella. Uuuuh.

Lento oli pitka ja tukala mutta ois voinut mennä pahemminkin. Ja menee, nyt, kun en saa nukuttua. Columus, Ohio, on... autio kaupunki. Kadut on kilsan leveita. Kaikki kaupat menee kii kasilta. Tajutonta. Juomarällästyspaikka sentään onneks myi hampurilaisen syömiseks -- katsottuaan ensin tarkkaan japanilaisesta id-kortista että mulla on ikää. Ois ns. ehkä kandennu ottaa vaik eurooppa-ajokortti.

Paikka on kaunis, joki lähellä, samoin konferenssisaitti. Hotellihuone on iso ja coool. Seurana vaihteleva kokokoonpano, nyt kiinalainen ja ruottalainen, joista aiempi lähtee huomenna ja jälempi jää loppuun saakka. Vikoina öinä tulee sitten seuraksi jotain ihan uutta porikkaa vielä.

Konffuhörlönki alkaa huomenaamulla ysiltä. Nyyääbh. Tarvii unta.