Koti kaukana

Koitan sanoa sen niin pitkasti kuin voin mutta lyhkaksi jaa:
Suomi on Hyvä. Ei tartte daypackia selkaan kun haluaa kavella vahan luonnossa. Ja sohjon kuviteltu narske punatiilivirastorakennuksen pihalla kumarassa kulkevan tumman hahmon kenkien alla on vaan jotain joka on perusteellisesti Oikein ja jotain mita pitaa olla.

Linnanmaen profiili on muuttunut vain hitusen, heill on siellä joku uuden maailmanpyöräimen ranko, ja näyttää aika samalta kuin vanha. Kaikki muukin on melkein ennallaan, mut just vaan melkein niin että en tiedä miten toimia kuuluisi. Laitetaanko kassalle rahat käteen vai pöydälle? Onks täs ruokakapakissa pöytiintarjoilu? Miksei kirjastosta enää saa lainata kuin koneella?

Seurasaari oli entisenlailla nätti mutta silmä näki sen entistä nätimpänä. Kelkka heillä oli myös, jollain unohtuneella lumisaarekkeella. Hyvä lumi, kiitos, ehdin vilkaista ennen kuin hävisit. Joulutunnelma on vähän poissa tosin kun marraskuinen maisema on valloillaan, mutta mä taistelen vastaan lukemattomin kinkkusantsingein.

Vihmat kun on kivaa olla täällä. Loskaharmauden koti-ikävänpoistavuusefekti ei ole yhtään suunnitellun kaltainen. Mutta viel on pari viikkoa, ehkä se tästä ankeutuu.