Onni

on parempi puolisko joka leipoo ruisleipää. Joka viikonloppu. Jo jokusen kuukautta. Alkuun olin lannistava enkä uskonut että se jaksais. Syön täten sanani. Ja hiukan leipää.

Nami.

Monta ilotulitetta ja käheitä ääniä

Käytiin torstai-iltana Arakawa-joen rantamilla katsomassa tulitteita. Helpoin reissu ikinä. Junalla 8 minuuttia, kävellen 15, ja mentiin paikalle tismalleen jutun alkaessa vasta. Väkeä oli paljon mutta niin oli tilaakin leviällä joenrannalla, ja päästiin raketteja lähemmäs kuin koskaan viime kesien reissuilla.

Ja sit käytiin lauantai-iltanakin katsomassa tulitteita. Oho. Tällä kertaa oli kaverit varaamassa paikkoja, ja väkeä ihan pipona ja tilaa juurikaan ei. Kierrettiin aluetta ensin tuntitolkulla etsimässä mainittuja kavereita, ja kun löydettiin, todettiin et varattu alue kuudelle hengelle oli noin neliömetri puoliksi puskassa. Mut ei se mitään! Kivaa oli vaiks tulitteet ei pahemmin näkyneetkään. Ja mulla oli siilipaita, viimeinkin. Jipiii. Täydellinen vaate ruuhkaan.

Hanabin kestäessä alkoi juttu luistaa naapureiden kanssa ja lopulta päädyttiin moninaisten mutkien kautta karaokeen johonkin savuiseen pikkukapakkaan keskellä ei mitään ja aamun ekoilla junilla himaan. Mun eka karaoke! Oli hienoo. Japanilaiset laulaa ihan liian hyvin. Suomivahvistus ei kui karjunut. Mutta ei sekään mitään.

Nyt on sitten pää tööt. Kiva viikonloppu. Tämmöistäkös se oli silloi ku oli nuori ja kaikkee.

Oh! Mikey

Nojoo, tää on kyllä aika vanha, mutta. Törmäsin pitkästä aikaa taas maailman kivimpään komediaan. Jäykkänaamaiset mannekiinit puhuvat kummia, asennoituvat maailmaan vinosti ja nauravat pelottavaa yhteisnaurua. Sarjalla on olemassa epävirallinen kotisivu, ja Wikipediakin selittää aiheesta jotain.



Loistavaa japaninopiskelumateriaalia! Ylle embeddattu pätkä oli viehättävä, mutta hyviä on muitakin, mm. Mikey Being Ill. Syö aamiaises tai et oo enää äitin lapsi. Mikey's Cousin on valitettavasti englanniksi mutta sisältää kiitettävän absurdeja kohtia.

--
Edit prkl, aina unohtuu kaikki labelit.

Kesäinen kaamos

Hisashiburi.

Sadekausi on jonkinsortin vastine Suomen marraskuun harmaudelle ja kaamokselle. Kun sehän ei suinkaan välttämättä tarkoita että kauheasti sataisi, mutta taivasta ei näy, kilsan pilvipeite lepää kaiken yllä, pelkkää harmautta vaan kaikkialla päivästä toiseen. Silti, on ollut olo viime aikoina ettei sen kuitenkaan ihan näin harmaata kuuluis olla, ja sainkin tänään viimein vahvistuksen mutuilulleni. Asahi uutisoi riisisadon huonoutta peljäten, mutta mainitsee mm. myös että "In eastern Japan, covering the Kanto and Tokai regions, sunlight levels have been only 41 percent of normal years. In western Japan, between the Kinki and Kyushu regions, sunlight has been only 38 percent of normal years.". Missä on mun aurinko, kysyn vaan.

Myös viileältä on tuntunut, ei oo monenakaan yönä tarttenna pitää konetuuletusta vaan partsien ovien aukipito on riittänyt. Toissailtana iski illalla vilunväreet ilman rihmankiertämiä tavan tapaan istuskellessa, ja lämpömittari vahvisti: vain 25 astetta. Asahin mukaan keskilämpötila on ollut noin asteen normaalia alempana tällä alueella. Tästä syystä emme kapinoi vaan päinvastoin hihkumma riemukkaasti. Mutta ehkä tästä viel kesä tulee, ensimmäiset cicadatkin metelöivät jo satunnaisesti, ja ens viikolla ois tarkoitus vierailla ensimmäisessä ilotulitustapahtumassa.


Elämä muuten. Töitä ja sohvaperunointia. Lähistöltä löytyneen hyvälaatuisen kirjaston valikoimiin tutustumista -- tällä hetkellä in on japanilaisten kirjailijoiden käännösteokset. Tähän mennessä tutustuttu vasta muutamaan, joista Haruki Murakami on aikasta kiva ja maininnan arvoinen, tähän mennessä luettu Wild Sheep Chase ja Hard-Boiled Wonderland. Niin pitkälle en mee et sanoisin että ihastuin täysin kaikkeen, mutta oon aika tyytyväinen siihen että lukeminen ei ollut työtä vaan helppoa ja kirjat veivät kovasti mukanaan ja olivat tarpeeksi päättömiä. Ennen kirjaston löytymistä (päättäessäni et nyt lukisin sitten japanilaiskirjailijoita), ehdin myös tilata niitä japanin Amazonilta, ja se onkin ihan oma tarinansa.

--


Japanin Amazon on kiva. Toimitus on yli 1500 yenin (oisko noin 9 euroa tän hetken kurssilla) tilauksille ilmainen, ja koska lafkan varastot eivät ole kauhean kaukana, yleensä myös hyvin nopea. Päänsärky sen sijaan on se, että en osaa koskaan olla kotona kun toimitus tulee, eli arkisin päiväsaikaan. Edellisissä kämpissä toimituksen otti aina vastaan dormiksen respa, hyvin toimi. Uguisudaniin muuton jälkeen ainoa aiempi tilattu kirja mahtui onnellisesti postilaatikkoon, mutta tällä kertaa oli tilauksesta tietona vain lappu jossa japaniksi kerrottiin miten sopia uusi toimitusaika.

Muthei, mähän osaan jo japania! En kuitenkaan niin paljoa et haluisin lähteä puhelimessa juttua solkkaamaan, joten päätin kokeilla toimitussopimista intternetitse, koska intternetissä asuu ystävä nimeltä Rikaichan, Firefoxin ihana japaninkäännösplugin.

Ensimmäinen askel oli rekisteröityminen. Nimi, työtiedot, osoite, jne, simppeliä -- luulis. Lomakkeen lähetysvaiheessa kuitenkin iski ongelma. Ehdoton vaatimus lomakkeen lähetykseen oli että tilaajan nimi oli kirjoitettu sekä kanjein että furiganoin. Tämä on yleensäkin kaikissa paperilomakkeissa tapana, koska kanjien lukutapaa ei voi paikallinenkaan aina tietää, ja toisaalta pelkkä lukuasu ei kerro mitkä kanjit olisivat kyseessä. Yleensä kirjoitan nimeni latinalaisaakkosin kanjilaatikkoon, ja tavumerkkiversiona siihen toiseen (kuten kuuluukin). Tää nettilomake oli kuitenkin hiukan vaikeampi pala. Sehän kun ei submitoitunut minnekään, jos kanjikentässä oli mitään muuta kuin kanjeja! Kokeilin montaa yhdistelmää, mm. että aloittaisin satunnaisella kanjilla, tai kirjoittaisin tähänkin katakanoja, mutta ei. Myöskään kentän tyhjäksijättäminen ei kelvannut. Lopulta päädyin sanomaan kanjeilla että "Sukunimi: Kanjeillakirjoitus. Etunimi: Mahdotonta".

Lomakkeella oli myös kenttä johon voi jättää viestin postinjakajalle. Koitin kovasti kirjoittaa että sori, oon ulkkari, siks nimi on vähän hassu, ja oikee nimi ois se ja se. Mutta tässä kentässä ei ykskään merkki saanut olla latinalainen. Sanoin sitten vaan asian ilman oikeaa nimeäni, ja jäin jännäämään onnistuuko toimitus vaikka Amazonin osoitetiedoissa nimi on latinalaismerkein.

Pisteenä iin päälle, tuosta lomakkeesta sitten päädyin toiseen, johon piti enää kirjoittaa lähetyksen tunnistenumero (joka toisessa paikkaa piti syöttää minävainmerkkilöinä, ja väliviivoineen). Tässä vaiheessa kokeilin aika montaa syöttötapaa ennen kuin viimein half-width katakananumeroinen väliviivaton versio hyväksyttiin. Väliviivallista ei. Winun whatever defaultmerkkikoodaus latinalaismerkistölle ei toiminut (väliviivoilla tai ilman). Eikä full-width mikään. Eikä moni muukaan.

Vaikeaksi on varmaan syytä tehdä asiat, ihan heti en kyllä keksi miksi.

Lauantaina lähetys sitten jännäämisen jälkeen saapui just pyydetyn ajan loppupuolella, ja toimituspojalla oli kannossa myös Mikon hariipottaa ja oltiin molemmat hetken hämmentyneitä. Samoihin aikoihin saapui se, kun Helsingin seudulla jonojen ekat saivat kirjakaupasta omansa. Vaivatonta, Mikolle. Ens kerralla se saa hoitaa aikavaraukset prkl.