Kesäkesäkesä! ja sen uudet ja vanhat tuulet

Sunnuntaina käytiin stYoelandiassa laulamassa ja lyömässä ja kitaroimassa rokkipeliä. Oli hienoa vaikkei osannutkaan mitään. Ne piisit, ne piisit! Ne jotka on kyl joskus kuullut, monestikin, ne jotka tuo muistoja ties mistä mutta joista ei ole oikeasti hajuakaan että miten ne nyt oikeasti menikään. Jotkut niistä löytyivät jälkikäteen youtubesta ja toiset iiTunarin kaupasta ja veivät mukanaan jonnekin teini-ikään. Oi sitä tunteen paloa. Pelkään olevani onnellinen vain kun sataa, haluisin olla erityinen mutta olenkin kummajainen, en tiedä pitäiskö lähteä vai jäädä, ja taidan olla paranoidi.

Ulkona nousi lämmöt tänään yli kolmenkympin. Olen neljänä päivänä syönyt lounasta pihanurtsilla mut tänään alkoi olla jo niin tuskaisen kuuma että ei mennyt oikein teikautpurilaiset enää alas. Kesäkesä! Pirtelöä tai jätskiä välipalaks. Joogaa aamulla ja joogaa illalla, teepaitoja ja sortseja, avojalat ja piinaava halu pulahtaa järveen. Pakko istua auringossa että sais pari pisamaa vaikka tuliskin päänsärkyä. Palkoherneiden sijaan edamamei pakastepussista. Villejä ajatuksia joista olis parasta päästä eroon että alle kuukauden päästä koittavaan konferenssiin mennessä sais tarvittavat työt tehtyä.

Tomorrow's back to work and down to sanity.

Keskikäilyä

Kaapista siivotessa kaivautuneesta kihliksestä löytyi kumma päivämäärä: 19.5.2000. Jessus. Mä oon sanonut kaikille et joo teekkarit ja kädett^H^H^H^pistelijät on olleet yksissä jo niinkin kauan kuin ehkä ainakii jotain kuus vuotta tai sinnepäin. Ollaankin sit ilmeisesti oltu vähän kauemmin. Herttine. Kohta varmaan joudutaan eläkkeelle tai ostetaan kultainen noutaja tai ainakin monitoimikone tai mätsäävät tuulipuvut (ei ihan vielä kuitenkaan, tässä vaiheessa saa riittää et laitettiin hiukset samanvärisiks ;-P).

Juhlistettiin asiaa Yurakuchon Copain Copinessa. Nimestä huolimatta paikka ei suinkaan ole esmes ranskalainen vaan korealainen. Ruoka oli hyvää, ei superhalpaa muttei kallistakaan, ja sitä oli riittävästi. Suosittelen. Luulen että illasta saisi paremmin iloa irti jos menis yli 4 hengen porukalla ja tilais korealaiskoosun. Tällä kertaa masu jaksoi vastaanottaa vaan pari eri lajiketta ruokia, koska toinen niistä oli iso ja niin tulinen että savu nous korvista. Pieni virkistävä raikasmaku ohessa ois voinut toimia.

Nomnomnomnomnom.

Revelations

Satunnainen päivä Tokiossa joitain viikkoja sitten. Ylitän satunnaista kävelysiltaa satunnaisessa risteyksessä. Kuljen reippaasti, kuten tapanani on. En ajattele erityisesti mitään, kauppalistaa, tekemättömiä töitä, alkaa olla kuuma, mitähän tekisi viikonloppuna. Kävelen ja ponihäntä heilahtelee ja osuu joka heilahduksella niskaan. Se on niin pitkä jo. Kiinnityksestä irtautuneet kiharat kutittelevat otsaa ja poskia. Ajattelen että hih, mullapas on ponihäntä ja kiharoita, näytän varmaan ihan nätiltä ja tyttömäiseltä tässä kävellessäni. Ja jos hymyilen leveästi, kaikki varmaan tykkäävät musta ja ovat mulle kilttejä.

Poninhäntä heiluu joka askelella. Kiharat kutittavat. Olenkohan nätti.

Sitten se iskee. Yhtäkkiä vaan valkenee.

Minä en pidä pitkistä hiuksistani. Ne ovat tiellä ja tunkevat suuhun, niitä saa koko ajan olla harjaamassa etteivät takkuunnu, kuivuminen kestää iäisyyksiä, kaksihaaraisiin palaa hermo, kuntosalille on pakko kantaa mukana aina iso pyyhe,

Ja kaikkein vähiten minä pidän siitä että ne olemassaolollaan muistuttavat mulle että kauneuden eteen on kärsittävä, ja että on oltava nätti, ja on ajateltava miltä näyttää. On mahduttava muottiin.

En sitten kuitenkaan suorinut siltä istumalta ajelemaan päätä kaljuksi vaan annoin asialle aikaa. Eiliseen saakka.

"Rkle! Nyt riitti! Mä oon mä."

On se hyvä etten ryhtynyt parturikampaajaksi. Ja että lähikampaamosta löytyi huumorintajuinen setä joka sai kuin saikin pahimman tuhon korjattua. Phew. Ja kyllähän se siitä kasvaa jne. Mutta lupasin kyllä sille että en enää koskaan ite leikkaa.