Muista

Joskus on kaikki niin käsittämättömästi hukassa, eikä osaa muuta kuin kaivata sitä tunnetta mikä joskus oli ja ihmetellä minne se hävisi. Arkeen? Toistoon? Välinpitämättömyyteen ja väsymykseen?

Kuten eilen. Yritin ja jaksoin mutten muistanut miksi jaksan ja miksi aina täytyy, kaikki tuntui turhalta ja ikävältä. Illalla yllättävä kohtaaminen: Uusi ihminen jonka kanssa välinpitämättömät rutiinitervehdykset ja satunnaista juttelua kun matka kulki samaan suuntaan. Vahingossa sanoin jotain todellista omasta elämästäni, tutkimuksesta ja kiinnostuksista ja epäuskosta, ja sainkin vastauksena kosketuksen toisen elämään. Yhtäkkiä innostunut keskustelunpala, jäi kesken kun liikennevaloista matka kulki eri suuntiin.

Pois kulkiessani tajusin että olin taas elossa ja toiveikas. Mikä oli resepti? Yhteinen kiinnostuksen kohde, suoja-aitojen hetkellinen unohtuminen, yllätys. Maailma ei ole vielä nähty.