Kuinkas sitten kävikään osa 1 - Kiirastuli

Edit: Tää on historiaa parin viikon takaa. :-]

-

Trakediikkaa, komediikkaa, absurdiikkaa, monta ämpärillistä vettä virtasi siltojen alitse, tapahtui monta juttua. Tositarina kolmessa näytöksessä!

Väsyttänyt oli jo aikoja, kuumeilua ollut, lunssanpoikasia hämmentävän kovilla lämmöillä. Sunnuntai-iltana iltaa istuessa kutitti päänahkaa. Obsessiiviskompulsiivista, luulin, raapiessani näppylöitä verille.

Tiistai-iltana alkoi kävelyn ja kylvyn jälkeen selkää kolottaa,ja seuraavana aamuna en päässyt petistä jaloilleni nivelkivun takia.

Torstaina oli entisten oireitten ja kovan kuumeen lisäksi näppylöitä ja muita oireita vähän siellä sun täällä, omina intternettidiagnooseina korvatulehdus, acne fulminans, mystical immaculate herpes, jne. Mikkoon tukeutuen raahauduin lähiklinikan puoskarille joka teki influenssatestin (negatiivinen), ei vilkaissutkaan korviin ja antoi Tamiflureseptin ja kipulääkkeitä ja käski kotiin.

Kipulääkkeet toimivat iltaan asti, ja sitten enää eivät. Perjantaiaamuna mentiin päivystyspolille auringon nousun tienoolla. Kuumetta ibuprofeenitankkauksen jälkeen oli yli 39 astetta, suu (ikeniä ja kurkkua myöten) niin täynnä aftoja että nesteenkin nieleminen otti ihan liian koville, kävely ilman tukea mahdotonta, polvi turvonnut palloksi. Päivystävä lääkäri teki influenssatestin (negatiivinen), katsoi korvaan (antoi antibiootit), ei katsonut aiheelliseksi katsoa suuhun, polvikivusta valitettaessa kosketti nilkkoja ja sanoi että eivät ole turvonneet, kaikki on jees. Kysyttiin että tuota eikö täällä Japanissa koskaan tehdä verikokeita tai jotain kun on tämmöinen kummallinen oireryteikkö... "Jos kuume jatkuu tällaisena yli kaksi viikkoa niin sitten tehdään". Jahas. Antoi sentään kovemmat kipulääkkeet.

Kipulääkkeet toimivat lauantaihin asti, ja sitten enää eivät. Lauantai-iltana oli liikuntakyky kadonnut tyystin kipujen takia. Jostain kumman syystä olin silti sitä mieltä että kyllä tämä kohta varmaan hellittää ja vaati Mikon vakuuttelujen lisäksi että kaveri tuli katsomaan ja kauhistumaan ennen kuin otettiin ambulanssi lähisairaalaan. Hyvä että otettiin.

Sairaalassa katsoivat viimein kaikki oireet, ottivat vakavasti + erinäisiä testejä + tuskaisen odotuksen jälkeen tipalla nestehukan veks ja antoivat lisää tujuja kipulääkkeitä. Palattiin sunnuntaina spesialistin syyniin, joka teki luettelon maanantaina tavattavista uusista spesialisteista.

Maanantaiaamuna piti olla kaiken selvää: listalla kolme lääkäriä, tulette vaan sairaalalle ja niitä suoraan tapaamaan. Joo ei, byrokratian rattaat yrittivät taas pysäyttää. Kyllä muuten vitutti, ja rankasti. Päivä kului silmälaputettuna pyörätuolissa ja erinäisissä väliaikaissängyissä kun yks keemikko ja yks tomera ihana japania puhuva ystävä tappelivat hoitsuja ja reseptsuunisteja vastaan.

Mutta ottivat sitten lopulta osastolle.

5 comments:

Anonymous said...

Voe kamala :-O

Toivottavasti selviää pian mistä on kyse!! Voimia ja jaksamista.

Anonymous said...

Jestas!!! Kuulostaa joltain ärhäkältä (trooppiselta?) bakulta. Paranemisia!

joy said...

Hups. Anteeksi. Oon jo parempana, laskivat uloskin ja silleen. Piti kirjoittaa koko juttu kerralla mut en sit ehtinyt ja pistin vaan osasen ja tietty ilman paivamaaria tms.

Mutta kiitos toivotuksista silti, kyl tuossa vaiheessa ns. hiukan jannitti et mika on kyseessa..

Anonymous said...

Joyn faneille tiedoksi - se on kyllä hengissä edelleenkin mutta aivan hitonmoista sankaruutta on tuo vaatinut. Stay tuned... (Mä näin tän seasonin jo, mutta en spoilaa tarinaa tämän enempää...;)

Anonymous said...

Hei, mutta mainiota! Tiedämme siis, että tällä leffalla on onnellinen loppu (I always cry at happy endings etc), mutta jännitys säilyi. Tulemme lukemaan vieläpä uroteoista. Oliko se tutkimuslaitoksesta karannut nanobugi, green-goo, lepra vai perunarutto? :-)