Regular nähtävyys

Oho, taas viikonloppu.

Menin vuorelle. Aiemmin tuntematon japnityttö järkkäs, ilmo tuli listalle torstaina. Erikoista: tapaaminen yhdellä Tokion keskusasemista viideltä. Vii-del-tä. Muutenkin reissu tuntui ehkä hiukan turhanpuoleiselta: noustais n. 2 kilsan korkeuteen ja käveltäis 6h mut istuttais sen takia myös junassa yhteensä kuutisen tuntia ja bussissa tunti. Mut, lähin. Nousin ennen neljää ja irvistelin pimeydelle ja sateelle.

Oli kolmen tytön ryhmä. Koko matkan ajan satoi ja pälpätin sekavia. Mitään ei nähty. Sain jalkoihin neljä isoa ja kipeää rakkoa, koska kokeilin uusia (japaninolonsa päättäneen tutun lahjoittamia) kenkiä. Yks kokeilu riitti. Kaivoin matkalla kameran kertaalleen esiin, kun kerta olin sen ison ja hyvän mukaan raahannut, ja kun törmättiin toiseen vaellusryhmään joka ei suostunut siihen että me otettais kuva niistä niiden kameralla, ilman että ne ottaa vastineeksi meistä.

Retken lopuksi mentiin paikalliseen onseniin joka oli niin skutassa että voi hyvänen aika mua tuijotettiin. Ulkkari!!11! Eikä me nyt ees niin skutassa mun mielestä oltu. Joka ammeessa eri tyyppi tuli jutteleen, ja saunassa jututtanut tuli toistamiseen kylmäaltaassa ja kutsui kotiinsa. En mennyt.

Kylpyjen jälkeen syötiin kylpyläkompleksin raflassa hyvää kylmää udonia ja ihmeteltiin matkamuistomyymälän sokerikuorrutettuja heinäsirkkoja. Kotimatkalla junassa herätettiin pahennusta hihkuen ja otin kuvan Fujista matkaesitteestä: kuulemma ko. vuoren olis pitänyt olla hehkeästi esillä kävelymme varrella.

Hieno reissu. Eka kylmäudon. Tapaaminen viideltä on liian aikaisin.

Ainii

Hamsteri tosiaan kuoli (liiankin) hiljaisesti joskus viime viikolla. RIP. Ikää tarttui sentään melkein kolme vuotta.

Ehkä siksi uus sadan jenin kaupasta iltakävelyllä ostettu liikkeen/tärinän/tms-tunnistimella varustettu välkkyvä muovitakkujoustopallokumilelu on mulle nyt niin rakas. Ensin vaan leikin sillä ja heittelin sitä kohti ihmisiä, mutta sitten se unohtui soffalle ja aina kun kävelen huoneeseen se alkaa iloisesti välkkyy mulle, ja mulle tulee niin hyvä mieli. Snif.

Viikonloput viettyypi

Oli taas pitkä viikonloppu. Ensin sivistyttiin Uenossa luonnontieteellisen museon inkatsteekkijne-näyttelyssä. Oli ahdasta, ja tekstit ja äänet oli pääosin japaniksi, mut inkojen kallonmuokkausleikit olivat ihan kiintoisia, varsinkin kun jäljempi haku intternetistä paljasti että ne ilmeisesti turhan usein ovatkin merkki muinaisesta ihmisheimon ja ulkkariavaruukselaisten risteymistä! Myös museon vessa tarjosi elämyksiä.

Astetta kivempaa oli uus surffireissu Chibaan! Paikka sama kuin edellisellä kertaa, josta tosin ei tässä blogissa o mainintaa, Yoe oli reippaampi. Eli, taannoin tähän videolinkitetyn kristillisen retken jälkeen jo edellisenäkin viikonloppuna oli auto ja nieltiin suolavettä kokonainen päivä Kujukurin biitsin keskivaiheilla.) Edellisestä keikasta oppineina vuokrattiin nyt kaksi lautaa yhden sijaan, ja odottelun sijaan surf.. pärskittiin enempi. Homma vei mutkin viimein kunnolla mukanaan kun tuli vähemmän kylmä. Sekä meno- että paluumatkoillakin oli pahuksesti vähempi ruuhkaa, ja päästiin vierailemaan kakskerroksisessa bussissa.

Siis, täydellinen reissu -- paitsi erään kameran hukkumisen, ja sen että nyt vuotaa silmät sakeana ja punaisina vettä, ja sen etten saa unta koska näen (uhkaavia) aaltoja ja tunnen huojuvani heti kun suljen silmäni. Uuuuuudestaan!

Jälkihuomio: osui silmään suolaveden seuraksi Wikipedian artikkelista että Kujukurin rannoilla voi keväisin ja syksyisin bongailla sanderlingei (mikä nyt lieneekään lintusen nimi suomeks). Ja kylläpä niitä tulikin bongattua, kaikilla reissuilla. Ihan vahingossa.

Elossa ja tajuttoman looginen

Mikä käy ilmi sanomattakin: olen tässä ollut pitkään hiljaa. Hiljaisuuden aikana on tapahtunut juttuja.

Ensinnäkin, tein testin. Olen ihan kone!

You Are Incredibly Logical

Move over Spock - you're the new master of logic You think rationally, clearly, and quickly. A seasoned problem solver, your mind is like a computer!

How Logical Are You?

Sitä ennen luin japnikirjailijan hermoja raastavan, tarkoituksella tässä nimettömäksi jäävän dekkarin. Hermoja raastoivat lukuisat "Tunsin itseni niin typeräksi, miksen ollut keksinyt tätä aiemmin!?"-kohdat. Joo, mikset keksinyt, kyllä tässä on jo odoteltukin. Poliisiroinnin sietämätön hitaus desu nee.

Mut jotain hyvää: kirjasta opin että Tokiossa on joskus liikuttu ratikoilla. Intternetti kertoi että tosiaan on, ja paljonkin, ja että viimeinen toimiva linja kulkee ihan meitin läheltä, ja pitihän sitä käydä sitten kokeilemassa. Kuvassa pääteasema parin kilometrin etäisyydeltä kotoa, vanhasta kaupungista. Ratikka oli söpö, hidas ja edullinen, ja siellä oli paljon lapsia ja ruuhkaa.

Jossain edellisten tekemisten välissä käytiin myös YoEventuresin mainiolla reissulla surffaamassa. Tai siis, oli meri, ja oli lauta, ja oltiin meressä laudalla, tiedä onko surffaaminen ihan oikea termi sille. Yoelle kiitos paitsi järkkäämisestä, myös alle toivottavasti embeddautuneesta koostevideosta. Olen paitsi looginen, myös linssilude.


Mitään muuta en ole tehnyt. Vannon! En mitään! Paitsi pannaria.

--
Edit: fontille tapahtui jotain kummaa jossain valissa, enka kyl ehka saanut sita vielkaan korjattua. Voivoi.