Talvellaki voi surffaa mut siitä tulee se mustelma si

YoEventuresin sinivalkopunaisin(?) siivin kiidimme jo toista kertaa lumilautailemaan Misuterii Tsuaan sikahalvoin pakettihinnoin. Sanomalla "viekää meidät mihin tahansa missä on mäki älkääkä kertoko etukäteen että minne" maksoimme tällä kertaa parinsadankilsan bussikuskauksesta, päivän hissilipuista, vuokralaudoista ja -monoista yhteensä 4300 jeniä (abt 25 eur paikkeilla). Referenssinä, kohteemme lautamonovuokrasetin perushinta on 4000 jeniä.

Päädyimme sattumalta samaan kohteeseen kuin viimekeväisellä elämän ekalla lumilautakeikalla, Saku Paradaan Gunman ja Naganon rajamailla. Tällä kertaa tosin oli arki, ja alkutalvi, ja rinteet laiskasti lumetettuja ja siksi hiukan kapoisempia kuin aiemmin, eikä niistä ollut aukikaan kuin 2/enemmänkuinseittemä. Onneksi oli kokemusta karttunut* jotta pystyimme laskemaan ajoittain myös alaspäin eikä sivuttain, ja osasimme väistää ne lukuisat lastenrinteessä** kanssamme seilanneet kymmenpäiset polvenkorkuisryhmät, pienin poikkeuksin.

Taas kaatuiltiin, taas sattui häntäluuhun, ja suoritin yhden kuulemma vaikuttavan suorinvartaloinympärimenon jossa myös onnistuin mottaamaan itseäni nyrkillä leukaan. Silti jälkikäteen pukuhuoneessa havaittiin positiivinen ero edelliskertaiseen: pystyy nostamaan käsivartta niin paljon että voi harjata pipohiuksensa! Ehkä siis tällä kertaa tuli puskettua itseään ylös kontta-asennosta hiukan edellisvuotista vähemmän.***

* mullekin
** Kokeilimme kaikki myös toista auki olevaa rinnettä, mutta vain ne jotka eivät aiheuttaneet äkkikäännöksellään ylempäätulevan kokeneemman laskijan kaksoisvolttia alarinteeseen**** (tai kokeneet perhevastuuta hissiseuranpidosta) kokeilivat useammin kuin kerran.
*** Tai sitten ei, seuraavana (ja sitä seuraavana) päivänä kyllä sattui kiitettävästi käsivarteen ja kaulaan ja niskaan ja selkään ja muuallekin.
**** kuten allekirjoittanut

...

Jo edellislautailureissulta vajaan vuoden takaa jäi mieleen nasta maisema, ympäröivien mykkyräkarvaisten pehmeämuotoisten jättikukkuloiden lomasta kohoava hätkähdyttävän selkeäpiirteinen vuori, joka erottui tasaisella lumipeitteellään harmaasta maisemasta jo lähes tunnin bussimatkan päästä, saatika sitten aitiopaikalta laskettelurinteestä.

Myöhemmin tutkiskellessa kaverin nimi löytyi kartalta, ja ilmeisesti kyseessä on yksi maailman suurimmista aktiiviseksi lasketuista tulivuorista, 2568 metrin korkuinen Asamayama (浅間山). Tulivuori purkautui viimeksi kahdesti syksyllä 2004, ensin syyskuussa ja sitten marraskuussa muutamia viikkoja ennen meitin maahantuloa. Wikipedian enkkukielinen sivu tosin mainitsee vain syyskuisen purkauksen, jälkimmäinen purkaus oli ilmeisesti hyvin pieni.

Tiedonetsintäprosessi oli tällä kertaa hupaisa: piirtelin tavalliseen tapaan kartalta sanakirjaan vuoren kanjit kokonaisuudessaan, vaikka useimmiten paikkojen nimiä on turhaa käsitellä muuten kuin erillisinä kanjeina. Nytkään ei "asama" tuottanut hakutuloksia sellaisenaan, mutta sen sijaan löytyi sana "asamasansoujiken" (浅間山荘事件, öö.. Asamavuorimajan tapahtuma), jolla viitataan vuoden 1972 panttivankidraamaan alueella: "... the first marathon live broadcast in Japan, lasting 10 hours and 40 minutes ... members of the Japanese United Red Army, ... , broke into the holiday lodge below Mount Asama, taking the wife of the lodge-keeper as a hostage." Kaikkea ne keksiikin.

Vuori on ilmeisesti suljettu vaeltajilta myrkyllisten huurujen takia. Pahus.

Maailma ei olekaan huono

(aina).

Suuri autuus on monen kuukauden tauon jälkeen iskeä hampaansa hitaasti ja makustellen makiaan suureen mansikkaan. Satokausi on toki ollut jonkinmoisessa vaiheessa kyllä jo hetken, mutta kalliita ovat olleet penteleet. Nyt möivät tuplaboksin neljäänsataan, aiemmin lähikujan kojussa oon nähnyt yhtä lootaa kahdeksallasadalla. Ei tarvinnu kauaa miettiä.

En valita myöskään sitä että muumit saapuivat onnellisesti, isossa laatikossa kyllä mutta nettihärpäkkeen aikatauluvaraus alkaa sujua suht helpolla. Pari ekaa sivua näyttää siltä että teksti on tajuttavissa, ja tilasin jopa samantein pari kirjaa lisää. Nyt tarttee enää saada luettua. :-P

Itsenäisyyspäivän anti

Viime viikolla tajusimme että suurlähetystön itsisbileet on ihan kohta, ja että me ei olla muistettu vieläkään faksata/postittaa niille meidän uutta osoitetta. Viime vuonna jäi pileet väliin samasta syystä: lafkahan siis lähettää kutsun vain niille joiden osoitteet sillä on. Kuten loogista onkin. Torstaina suoritettu käsienheiluttelusoitto heille sitten kuitenkin riitti, vaikka osoite saatiin paperilla perille vasta perjantaina (RSVP-pyynnön deadlinepäivänä).

Pileen alkuvalmistelu käsitti työpäivänjälkeisen pikapukeutumisen koulun liikuntakeskuksen pukkarissa. Vaatteenvaihto 3min, hiustenväsäysyritystä 10 (lopputulos ääheitästämitääntule-laitanponnarin). Yritin paeta kampukselta takakautta jottei kukaan pääsisi näkemään mua hameessa ja korkkareissa, mut feilasin uloskäynnin löytämisen, ja päädyin ulos pääportista.

Itse pippalossa sitten oli reipasta kokkarimeininkiä, hyvät ruokatarjoilut mulle ja huonommat kalavammaisille. Kivoja tuttuja oli myös. Mutta, voi hyvänen aika, ei siinä suinkaan kaikki.

Pengoimma joutessamme lähetystön kirjastoa ja teimme löydön. Alkuperäiset muumisarjikset on käännetty japaniksi, ja selaillut ムーミン・コミックス-painokset (muumin-komikkusu) olivat niinkin tuoreita kuin vuodelta 2000. Ja kyllä, ne löytyvät Japanin amazonista eikä ees kauhian kalliilla! Tilaukseen lähti heti kaksi -- vain kaksi siksi, että useamman kirjan paketit Amazon postittaa kuutiolaatikossa ja seuraa väistämättömiä toimitusongelmia kun pitäis olla kotona laatikon saapuessa. Yksi kirja tulee littanapaketissa ja mahtuu postilaatikkoon, mutta yksi muumisarjis jäisi liian halvaksi että sille saisi ilmaistoimituksen. Testaamme siis miten ison laatikon kaksi kirjaa tarvitsee. Iiiiiiiiihk.

Parempi aloittaa kans ehkä pienestä vaikka nyt tuntuukin että tottakai jaksan opiskella japaniaa nuin kivoista kirjoista vaikka kuinka.

JiiäLPeeTee ja uus Missio

Koska ... (en keksi syytä), päätin osallistua maanlaajuiseen japanin tasotestiin, joka 1) maksaa rahaa (joitain tuhansia jenejä, hiukan vähemmän-kymmeniä euroja) ja 2) kyykytyksensietoa (postilaatikossa on paree olla nimet sekä romajein että kanoin ja muutenkin teet vaikka mitä tai muuten), sekä on mulle 3) täysin vapaaehtoinen ja 4) vaikka pääsisinkin läpi ei koko jutusta ole mulle mitään hyötyä kuitenkaantaatusti ikinäkoskaan.

Oli sitten lopulta se koetuksen toissapäivä, ja pisteenä aiemman neliosaisen luettelon päälle, en sit ees viitsinyt-uskaltanut lukea tenttiin paitsi pari tuntia edeltävänä lauantaina. Ihan vaan tehdäkseni turhuudesta sitäkin turhempaa. Ja tietty voidakseni jälkikäteen sanoa itselleni että no enhän mä ees yrittänyt, pffft.

Heräsin kanjiunistani sunnuntaiaamuna liian aikaisin, tankkasin sanamuistipeliä koneella liian myöhään ja juoksin junaan. Koko juna oli täynnä ulkkareita jotka tankkasivat papruista kanjeja. Ihan totta. Shibuyassa vaihdoin kiertolinjalta pikkupossujunaan ja se oli vielä enemmän täynnä ulkkareita. Ne vyöryivät melkein laiturilta ulos, mutta eivät kuitenkaan, vaan sittenkin Tokyo Universityn pihalle ja saleihin, ja metelöivät, ja minä menin mukana.

Sanasto/kanjikokeessa arvailin enimmäkseen nopalla. Kuuntelussa arvailin tuntumalla. Kielioppi oli helppo nakki. Tulokset tulee helmikuussa. En tiedä olisko väliks, eiköhän tuo eka osio kosauttanut läpipääsyn.

Mitä tästä opimme? Beats me.

Mutta se Missio: Olen päättänyt yrittää oppia olemaan ajattelematta mitä vastaan kävelevä ronsu minusta ajattelee. Vaikea homma. Toteuttamisvihjeitä otetaan vastaan.