Talvellaki voi surffaa mut siitä tulee se mustelma si

YoEventuresin sinivalkopunaisin(?) siivin kiidimme jo toista kertaa lumilautailemaan Misuterii Tsuaan sikahalvoin pakettihinnoin. Sanomalla "viekää meidät mihin tahansa missä on mäki älkääkä kertoko etukäteen että minne" maksoimme tällä kertaa parinsadankilsan bussikuskauksesta, päivän hissilipuista, vuokralaudoista ja -monoista yhteensä 4300 jeniä (abt 25 eur paikkeilla). Referenssinä, kohteemme lautamonovuokrasetin perushinta on 4000 jeniä.

Päädyimme sattumalta samaan kohteeseen kuin viimekeväisellä elämän ekalla lumilautakeikalla, Saku Paradaan Gunman ja Naganon rajamailla. Tällä kertaa tosin oli arki, ja alkutalvi, ja rinteet laiskasti lumetettuja ja siksi hiukan kapoisempia kuin aiemmin, eikä niistä ollut aukikaan kuin 2/enemmänkuinseittemä. Onneksi oli kokemusta karttunut* jotta pystyimme laskemaan ajoittain myös alaspäin eikä sivuttain, ja osasimme väistää ne lukuisat lastenrinteessä** kanssamme seilanneet kymmenpäiset polvenkorkuisryhmät, pienin poikkeuksin.

Taas kaatuiltiin, taas sattui häntäluuhun, ja suoritin yhden kuulemma vaikuttavan suorinvartaloinympärimenon jossa myös onnistuin mottaamaan itseäni nyrkillä leukaan. Silti jälkikäteen pukuhuoneessa havaittiin positiivinen ero edelliskertaiseen: pystyy nostamaan käsivartta niin paljon että voi harjata pipohiuksensa! Ehkä siis tällä kertaa tuli puskettua itseään ylös kontta-asennosta hiukan edellisvuotista vähemmän.***

* mullekin
** Kokeilimme kaikki myös toista auki olevaa rinnettä, mutta vain ne jotka eivät aiheuttaneet äkkikäännöksellään ylempäätulevan kokeneemman laskijan kaksoisvolttia alarinteeseen**** (tai kokeneet perhevastuuta hissiseuranpidosta) kokeilivat useammin kuin kerran.
*** Tai sitten ei, seuraavana (ja sitä seuraavana) päivänä kyllä sattui kiitettävästi käsivarteen ja kaulaan ja niskaan ja selkään ja muuallekin.
**** kuten allekirjoittanut

...

Jo edellislautailureissulta vajaan vuoden takaa jäi mieleen nasta maisema, ympäröivien mykkyräkarvaisten pehmeämuotoisten jättikukkuloiden lomasta kohoava hätkähdyttävän selkeäpiirteinen vuori, joka erottui tasaisella lumipeitteellään harmaasta maisemasta jo lähes tunnin bussimatkan päästä, saatika sitten aitiopaikalta laskettelurinteestä.

Myöhemmin tutkiskellessa kaverin nimi löytyi kartalta, ja ilmeisesti kyseessä on yksi maailman suurimmista aktiiviseksi lasketuista tulivuorista, 2568 metrin korkuinen Asamayama (浅間山). Tulivuori purkautui viimeksi kahdesti syksyllä 2004, ensin syyskuussa ja sitten marraskuussa muutamia viikkoja ennen meitin maahantuloa. Wikipedian enkkukielinen sivu tosin mainitsee vain syyskuisen purkauksen, jälkimmäinen purkaus oli ilmeisesti hyvin pieni.

Tiedonetsintäprosessi oli tällä kertaa hupaisa: piirtelin tavalliseen tapaan kartalta sanakirjaan vuoren kanjit kokonaisuudessaan, vaikka useimmiten paikkojen nimiä on turhaa käsitellä muuten kuin erillisinä kanjeina. Nytkään ei "asama" tuottanut hakutuloksia sellaisenaan, mutta sen sijaan löytyi sana "asamasansoujiken" (浅間山荘事件, öö.. Asamavuorimajan tapahtuma), jolla viitataan vuoden 1972 panttivankidraamaan alueella: "... the first marathon live broadcast in Japan, lasting 10 hours and 40 minutes ... members of the Japanese United Red Army, ... , broke into the holiday lodge below Mount Asama, taking the wife of the lodge-keeper as a hostage." Kaikkea ne keksiikin.

Vuori on ilmeisesti suljettu vaeltajilta myrkyllisten huurujen takia. Pahus.