Mäkiä ja lätäköitä

Yay talvisäälle joka viime aikoina on ollut niin suloisen kirkas. Edellisviikonloppunakin pääsi ihastelemaan kaukaisia maisemia, kuvia tapahtumasta löytyy jokunen. Maisemien lisäksi löytyi jotain elukoita, reissu oli jees. Ja paitsi ulkoilua, liittyi tapahtumaan myös vaihteeksi Japani yllättää -kokemus.

Kävelyn jälkeen oli määrä poiketa kotimatkan varrella Krabsyn duunikaverin dormissynttäribileessä. Koska moinen on kurjaa hikisenä ja haisevana, ja kun aikaakin oli, päätin kipaista ensin jossain kylpylänkaltaisessa puhdistautumassa. Varsinaista onsenia ei kartan mukaan Shibusawan aseman (vaelluksen alku- ja lähtöpaikka) tuntumassa ollut, mutta joku kuuman veden merkki löytyi. Päätin kokeilla onneani.

Vaeltaessani harmaita ja kävelijöistä autioita teollisuusalueen takapihan oloisia katuja, en ihan jaksanut uskoa että onnistaisi - tai korkeintaan odotin jotain harmaata pientä nuhjunurkkaista sentoa. Yllätys olikin mieluisa ja suuri, kun paikka paljastui ihan oikeaksi kylpyläksi, ravintolapalveluineen kaikkineen. Länsimaalaisille se ei kuitenkaan ollut suunniteltu, joka ainoa info/suuntakyltti ja ohjelappunen oli pelkästään japaniksi. Henkilökunnan avulla sain kuitenkin ostettua automaatista itselleni kylpyyn oikeuttavan lippusen, ja mutuilua ja matkintaa harjoittaen päädyin onnellisesti oikeaan paikkaan.

Ja oli se kiva paikka. Ulkona monenmoista allasta, vesiputousefektein ja moninkertaisin superterveysmineraalein varustettuna. Oma suosikki oli maitovetinen (tai mikälie mut kumminkin) kylpy, lähinnä päätuen ansiosta. Kuvittelisin että iltasella voisi olla mukavaa tuosta asennosta tähtiä tarkastella.

Sisätiloista löytyi myös sauna, jossa tokikaan ei voinut löylyä heittää, mutta lämpö oli sentään rohkeat 90 astetta. Ylellisyystunnetta toi se että lauteet oli pehmustettu paksuilla pyyhkeillä -- ja kummallista fiilistä taas se että saunan seinään oli kiinnitetty telkkari, jonka saippuaoopperameteliä ei voinut ignoroida.

Piste iin päällä oli sisätilojen kylmäallas, siihen välillä pulahtaen sai kylpybilekunnon säilymään. Tai ainakin siinä vaiheessa sen luulin olevan.

Jo ollessani lähdössä, havaitsin kylpyhuoneen seinässä mainoksen. Sen verran ymmärsin, että kakkoskerros on olemassa, ja että erebeetaa (hissi) on väline jolla sinne olkaa hyvä voitte mennä, kudasai. Ja totta, huoneen takanurkassa olikin ovi josta myös löytyi erebeetaa-maininta. Samannäköinen ovi kuin ne muut jotka vievät osa hierontahoitoihin, osa henkilökunnan ties mihin tiloihin. Hirvitti hiukan, mutta koska hämmästellessäni ehdin yhden tytön huomata ko. ovesta ulos kulkevan, päätin testata.

Oven takaa löytyi pieni käytävä, jossa lukuisia private-kyltillä varustettuja ovia. Ja hissi. Pinkit seinät, lattialla jälleen kasoittain pehmeitä pyyhkeitä. Pyyhkeiden läsnäolo huojensi, mutta ei voi kuin tunnustaa että tekee tiukkaa sijaita alastomana hississä nenäliinaa pienemmän suojan kera, matkalla jonnekin missä ovien väistämättä auetessa on (oletettavasti kenties toivottavasti) lisää kylpyläasiaa, asiallisesti vaatettuneen häkeltyneen väkijoukon sijaan.

Ja eipä siinä mitään, yläkerrasta löytyi lisää epähöyrysaunoja (joissa tosin makuuteltiin lattialla pienten sermien suokissa), sinihohtoinen psykedeelinen chillailuhuone jäähuurteisine kylmäputkineen, ja oleskelutila koristettuna joulukuusen lailla puettuihin koivuihin. Olin huojentunut, ja kevyellä tapaa hilpeä.

Kokonaisuudessaan päivä oli yksi loistavimmista pitkään aikaan. Haikille lähdin kipeän aikaisin, ja kävelin koko valoisan ajan. Oli kevyitä kontakteja, satunnaista bussi/kylpyläneteisläppää. Kylpy oli ihku. Iltapala kylvyn jälkeen täydellinen, bentosushia pimeässä puistossa. Jotain vähän erilaista muistuttamaan siitä että en mä ole tässä maassa iiiihan kaikkea vielä nähnyt vaikka niin kyllästynyt usein erehdyn väsyneenä olemaankin.

Jaksais vaan pitää noitten hyvien päivien muiston mielessä. Sikspä ehkä niistä koitan kirjoittaakin. Duunin arki kun ei tällä hetkellä niin mahdottoman hohdokasta ole, vähän liikaa tuppaa väsy painamaan joka askelella.

Ens viikolla lisää kokemuksen mahdollisuuksia: Tookoodain kevätretki, kolmen päivän kierros Naraan ja Kiotoon. Jälkimmäinen toki jo monesti nähty, mutta jotain uusiakin temppeleitä on luvassa, ja niistä vanhoista voisi tällä kertaa koittaa saada enemmän irti uudella hulppealla kielitaidolla (:-P) kun on oppaitakin luvassa. Ja Narassahan ei ole tullut ennen käytyä. Plus, päämotivaationa reissuun lähdölle on toki tavata immeisiä joihin voisi sitten jatkossa enemmänkin kampuksella törmäillä. Jipjei.