Uusivuosi

Sateisen sunnuntain kääntyessä pilvisen kalseaksi, vääntäydyimme Yokohaman Chinatowniin katselemaan sian vuoden alkujuhlallisuuksia. Meteliä ja kansanhuveja oli odotettua vähemmän (ei niin että oltais erityisesti tiedetty odottaa mitään), mutta söimme höyrytettyä lihapullaa (täkäläisittäin niku- tai joku muu man, kiinalainen nimi ilmeisesti baozi). Pulla lämmitti, vaikka henkkoht tykkäisinkin että olis enemmän tujuja mausteita heissä. Ehkä joissain onkin, eivät kuulu suurimpiin suosikkeihini joten etten ole kovasti sämpläillyt.

Paleltiin siis kovasti, ja olo alkoi muistuttaa alle linkitettyä pandaressukkaa (ref. Krabsy: ensimmäinen lelu ikinä joka melkein alkaa itkettämään) kun mistään mitään tietämättöminä matelimme ympäri Chinatownia, jatkuvasti ruuhkiin törmäillen.

Tieto tapahtumista etukäteen oli että "siel pitäis olla joku kulkue joskus neljän ja kuuden välillä", ja että tieto ei ole edes ehkä kovin luotettavaa (kaks vuotta sitten yritettiin tätä samaa viimeksi ja silloin päädyttiin alueen porteille juuri siinä vaiheessa kun juhlallisuudet olivat loppuneet). Kokeilimme seisomista erilaisissa kadunkulmissa joissa oli erityisen ruuhkaista (jos ne muut vaikka tietäis jotain), mutta no luck. Aina kun kylmä kävi liian sietämättömäksi, haahuilimme taas. Kahteen kertaan etäältä näimme että jossain selvästi tapahtuu jotain, mutta paikalle ehtiessämme kaukaa näkemämme kiiltelevät lohikiärmepäät olivat aina mystisesti hävinneet.

No, palelsi, meikä lipitti konbista ostettua odenia, mutta ei auttanut sekään kuolevaan pilehenkeen ja taistelutahtoon ja päätimme suoria kotiin lämmityslaitteen alle. Sattumalta sitten melkein alueelta ulos päästyämme, Keihintohoku-linjan ja Ishikawachon aseman jo siintäessä, kävelimme suoraan alkamassa olevan tanssitilaisuuden keskelle. Mitä tästä opimme -- aina kannattaa luovuttaa ajoissa? No anyways, vaikka kylmä oli yhä, oli tanssi ihan kivaa katseltavaa, alla rähmäisesti kasaan lähmitty kooste (mä en osaa leikkiä liikkuvan kuvan kanssa).

Selvisi sitten sekin miksi aiemmat ääntä kohti juoksun yritykset aina feilasivat: tapahtuma räiskähtelee äänekkäimmin nimenomaan loppuessaan, ja yleisessä ruuhkametelissä se oli ainoa jonka etäämmälle kuuli. Videolta tämä ei kyllä näy, pääs muisti kamerasta loppumaan ennen aikojaan.

Mut nähty on, ehkei jaksa ens vuonna enää palelemaan, tai jos niin villahousut jalassa.