Tutut vieraat kujat

Puolustukseksi on sanottava että onhan Tokio tiiviisti rakennettu ja kujat mutkaisia. Yhden laiskan ja päämäärättömän sunnuntaikävelyn aikana onnistuimme löytämään vahingossa seuraavaa:

1) Uenon puistossa on joku ennennäkemätön piilotettu temppeli ja atomipommimuistomerkki -- liekki joka olis niinkuin otettu pommin sytyttämästä talosta ja pidetty hengissä siitä lähtien, ja istutettu mm. kyseisen temppelin laitamille pystytettyyn muistomerkkiin.

2) Epämääräinen tavaratalo jonka alakerroksissa olen vaeltanut useasti piilottaa sisuksiinsa myös kerroksellisen alkomaholijuomia, mm. finlandiavodkaa ja amiraaliolutta, sekä (kuulemma) harvinaisen hyvinvarustellun viskikokoelman. Lisäksi,

3) kauppa myypi myös Isoja Kenkiä Naisille!! En o koskaan nähnyt moista missään täällä. Korkkarisaappaita ja kaikkia löytyy, ja vaikka suuri osa valikoimmasta onkin ihan hirviätä niin ei sentään koko hoito.

Edellisten kenkien pohjan läpi jo oli maakosketus olemassa -- monesti oon ettinyt hyviä uusia mut ei vaan o kelvollisia löytynyt: se nyt vaan on kertakaikkiaan niin että käyttökengissä ei saa olla mitään naruja joita solmiessa kenkärajoitteisten paikkojen ovella pakkautuu veri päähän ja repeää housusta takamus, ja lisäksi pitää klopojen olla ei-kirkuvan-pinkit tmv, ja mahtua jalkaan. Jälkimmäinen on yleensä ollut se isoin ongelma.

Nyt ei puutu elämästä enää mitään. Ruisleipä leipoutuu. Ikea tuottaa sillit, näkkärit, piparit, pehmosalmiakit ja estrellan sipsit. Ei tartte avojaloin tarpoa. Olemme omavaraisia jos turkinpippureit ja tillinsiemenii ei lasketa. Ja maksamakkaraa. Ja punajuuria. Ja loskaa ja räntää ja snägärin tappeluita. Jne, mutta silti. Phew.