Ulkoilmaklubin kautta tarjoutui mainio tilaisuus: retki Gankoyaman puumajakylään Chibassa. 10-vuotta pystyssä olleen ekolomakohteen omistaja halusi kartoittaa ulkomaalaisten mielipiteitä paikasta ja tarjosi viidelle rohkealle ilmaisen yönylipaketin (kyyti bussipysäkiltä Gankoyamaan, aktiviteetit, ruoka ja yöpyminen puumajassa) siitä hyvästä että täytettäisiin reissun lopuksi kyselylomake kokemuksista. Itse piti maksaa vain ~1.5h kuljetus Chibaan paikan lähelle - n. 2Kyen per suunta.
Lauantaiaamuna kympin maissa bussiin ja puoliltapäivin huoltoasemapysäkiltä paikan omistajan ja kahden apulaisen seurassa autokyyti Tateyaman perhepuistoon syömään lounasbentoot. Hissimusiikkia kaiuttimista, lehmiä, vuohia. Salarymanien seurue ylhäällä rinteessä, pukumiehet juoksemassa vuorotellen vuohien perässä ylämäkeen, liukastumassa kaarteessa, yrittämässä ratsastaa kileillä. Now I've seen it all.
Puistosta käveltiin tunnin matka päätepisteeseen. Matkalla paikan omistaja Ganko-san esitteli puita ja puskia, kertoi miten siitaketta kasvatetaan missäkin puulajikkeessa, ja missä järjestyksessä kasvillisuus valtaa uutta metsää, miten sitä pitäisi hoitaa ja näytti paikat joissa metsä oli huonokuntoista hoidon puutteen vuoksi.
Itse mökkikylässä meno oli rentoa, suurimman osan aikaa oltiin ainoat vieraat. Tehtailtiin solmuja, lojuttiin riippumatoissa, halottiin halkoja, tehtiin safkaa mm. jostain mäjestä poimitusta yrtistä. Kiivettiin puihin ja hurjasteltiin Välineessä: se juttu lasten leikkikentällä jossa on vaijeri ja siinä vempula ja sit vempulassa roikutaan ja mennään surrurviuhhuristellen alas vaijeria. Paitsi että erotuksena leikkikenttävempeleeseen tää oli 4-5 metrin korkeudessa ja meni aika lujaa ja aika pitkälle. Syötiin ja nukuttiin ja hengitettiin ihan liikaa savua ja paistettiin pitsaa. Heitettiin läppää, allekirjoittanut koitti parhaansa mukaan pysyä mukana parikytvitosten(?) pahasuisten poikalasten muodostaman seurueen jutuissa mut ei ihan koko ajan onnistunut.
Parasta reissussa: öinen extemporekävely läpi metsän ja peltomaiseman, ilman taskulamppuja. Pimeässä on tullut käveltyä yönylivaelluksilla mutta se on ihan eri juttu kuin maalaistiellä saapastelu: sen sijaan että voisi keskittyä kuun valaisemaan maisemaan, pitää jatkuvasti tihrustella jalkojaan ettei kompastu juureen tahi kiveen ja tee äkkilähtöä alarinteeseen. Nyyyh. Tahdon takaisin Vesilahteen lapsuuden mummolamaisemiin, yöllä äiskän asumuksen lähipellon reunaan seisoskelemaan ja hiljaisuutta kuuntelemaan.
Eri kivaa myös: paikallistietous. Kasvit, kiipeilytekniikat, jne. Yksityinen puumaja. ;-) Sunnuntaina paikalle saapuneen japanilaisperheen lapset ("äitiäiti kato oon korkeella puussa iik ääk kato nyt kato nyt"). Plus kävelyreitit oli jees myös päivällä.
Mutmut. Tavallisesti ko. päiväpaketin hinta on 13000 yen (n. 80-90 eur). Hintansa väärti tietyillä mittareilla: paikka lienee ehdoton lapsiperheille ja kaupunkilaisille jotka haluavat luonnon helmaan ilman omia varusteita ja/tai kokemusta vaeltamisesta/retkeilystä. Opiskelijabudjetilla en hevillä maksulliselle retkelle lähtis, enkä varmaan muutenkaan nykytilanteessa kun vuoria ja maaseutua voi tonkia omaehtoisestikin. Paikalle pääsy on oma ongelmansa: bussikyyti on sinänsä hyvin simppeli ja lippujen osto helppoa, mutta en ole ihan varma pitäisikö sitten normaalitilanteessa setviytyä bussipysäkiltä kylään taksilla (hinta n.4-5000 yen) vai tulisiko isäntäväki autolla vastaan. Seuraksi osunut japanilaisperhe käytti omaa autoa. Lisäksi huonolla säällä reissu olisi todennäköisesti aika kurja, meille osui loistava aurinkoinen viikonloppu.
Notta enpä tiedä. Kokonaisarvosana hyvä. Savussa oleskelin ihan liikaa, seurauksena paha päänsärky jäytää vielä nyt tiistaina. Mitäs läksin. Kuvia reissusta paitsi oheiset linkitetyt kavereineen Flickrissä, myös OCJ:n galleriassa. OCJ-kuvissa mukana myös ihmisiä ja muiden ottamia kuvia, ei vain mun tilanneräpsyjäni.
