Epätoivoisia toimenpiteitä

Enpä tiedä miksi mutta viime aikoina on jostain syystä tehnyt iltaisin ihan sajraasti mieli jotain makiaa. Japanista on onneksi vaikea löytää ihananihkuja viininkumeja joita olisi liian helppo syödä liian paljon liian nopeasti vatsavaivoihin päätyen. Sen sijaan otin asiakseni pitää yllä varastoa hitaasti imeskeltäviä kovia karkkeja, koska (teoriassa) pari semmoista vie hyvin makeannälän mutta niitä on vaikea mutustella liikaa kerralla.

Todellisuudessa ainakin kermakarkit ovat semmoisia että kun niitä on pari makiannälkään napsinut, niin rupeaakin mieli tekemään lisää ja lisää ja lisää, ja leffaa katsellessa ehtii hävitä namusia iso kasa.

Seuraava askel hallitussa sokerihiirustelussa oli ostaa vähemmän hyviä karkkeja -- ja kun lähikaupassa sitten silmään osui teenmakuinen variantti, ei tarvinnut kauaa miettiä.

Mutta voih. Jopa teekarkit, ekakokeilulla aika oudot ja ei niin ihastuttavat, alkoivat pikku hiljaa sulaa sutjakkaammin suussa. Luulin jo hävinneeni taistelun, menetin luottamukseni elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen, kun...

...löysin satajenilästä oheisen herkun. Olis vaan pitänyt luottaa siihen että kyllä Japani pelastaa: Inkivääri-retikkakarkkia. Inkiväärin maku on tavallaan ihan kiva, mutta prosessoidun retikan löyhähdys on jotain mihin tuskin helpolla tottuu. Jos mielikuvitus ei taivu retikoihin, kuvittele vaikkapa kaalipatakarkkia!