Omedetougozaimasu, netti desuyo!

Lusmusin koulusta lukukauden alun vapaa-aikaklubien sisäänheittäjien seasta kökkimään kotona jonne piti Japaninkielisen Lapun mukaan Jonkun Henkilön ehkä tänään iltapäivällä saapuman.

Saapuikin, ja olis varmaan saapunut ilman mun paikallaoloakin, ainakin jälkikäteen selaamalla kauniisti kuvitetut läystäkkeet nettifirman lähettämässä paketissa näyttivät siltä että hlö astuu sisään ulko-ovesta omilla avaimillaan oli sisällä ketään tai ei. Mutta tätä ei tiedetty etukäteen, ainakaan varmasti, eikä saatu soitettua myöskään siihen infonumeroon joka läystäkkeissä oli, kun ei sattunut nyt olemaan semmoista hullunrohkeaa Puhun kieltä jota en osaa -fiilistä päällä.

Mut siis, vieraili asennushenkilö, on kertaalleen seikkailtu läpi netinasennusohjelman (ei ees japaninkielisen vaan suttukäsittämättömän -- merkkikoodaukset halusivat olla pahasti rikki), on intternetti, omassa kotona. Jee. Oheiset räpsykuvat todistaa.

Nyt tarttee enää tehdä sama routterille niin että saadaan muitakin koneita kiinni verkkoon kui vaa yks, ja mieluummin ilman johtoja, kiitoos. Mut pahin on ohi, voin lopettaa lukemasta fantsukirjaa (joka on hyvä!) ja palata lurkkeroimaan nyyssei ja selaamaan turhia sivuja ja lataamaan aivonkuoletussarjoja. Nii ja katsomaan onks Suomelassa jo uus hallitus ja onks Japanis ollut maanjäristyksiä viime aikoina -- en mä niitä huomaa ilman et lehdet kertoo mulle.

Ja mistään muusta elämäntapahtumista en sit sanokaan mitään.