Juoksuttivat kaiken veden pois sit ettei enää sateeks asti riitä

Koko vuosi on ollut kerta kaikkiaan märkä, epävakaa ja tyhmän tyhmän tyhmän huono vaelteluun. Tätä oli myös koko viime viikko, ja varsinkin viime perjantain hirmukelin jälkeen oli vaikea uskoa lauantaina että päivä on sees, ja että pilvettömyyden luvattiin jatkuvan monta päivää. Pari tuntia tuli hukattua ihmetellessä, mutta sitten kauhetta kiirettä pitäen sain kerättyä porukat IAC:in listalta vaellukselle sunnuntaiksi ja maanantaiksi.

Sunnuntaina mentiin Zushiin, oli kivaa vaikka eksyttiin ja yksi porukasta tästä syystä (tai jostain muusta, kuulemma Kamakuran alueella on niiiin paljon kivempia polkuja) penseili hiukan. Käveltiin pari tuntia, ja istuttiin pari tuntia auringonlaskua ennen biitsillä ja katseltiin Fujia lahdenpohjukan toisella puolella.

Sunnuntai-iltana odotti meiliboksissa miljoona sataa meiliä maanantairetkihalukkailta. Kasvatin ryhmäkokoa (en ois alunperin halunnut edes ylärajaksi mainitsemaani kahdeksaan) mutta jouduin silti sanomaan parille tyypille et sori ei mahdu. Kädetin tässä sitten vielä jotenkin, niin että loppujen lopuksi reissulla oli yhteensä 14 henkeä, joista 3 saavutti meidät vasta lähellä vuoren huippua. Olivat jälkijunailijat myöhästyneet yhteislähdöstä, ja minä en osannut kaivata kun jo alunperin oli paikalla yks ihminen enemmän kuin ennalta odotin. Ja eipä siitä sen kummemmin kummempaa kurjuutta tullut vaikka ensin hirvitti. Sattui tosi hyvä porukka, luonteva vauhti oli kaikille melkein sama, eli ryhmä pysyi kasassa. Vain yksi oli jäämässä hännille ja jälkeenpäin kuulin että raskasta oli, mutta ilmeisesti tämäkin tapaus enemmän nautti kuin kärsi reissusta.

Kokonaisuudessaan, oli kyllä tosi omituinen fiilis kun pitkästä aikaa veti porukkaa. Tosi kivaa, mutta varsinkin sunnuntain eksymisten jne ja yhtäkkisen sosiaalisyliannoksen jälkeen oli ylikierteinen olo ja ihmetytti moni juttu. Kuten, että mitenkä paljon tässä hauskuudessa on kyse siitä että vaan pitää itsensä niin kiireessä ettei kerkeä ahdistuilemaan. Alkuaika Japaniinmuuton jälkeen meni tosi hyvin uusiin ihmisiin tutustuessa, mutta jossain vaiheessa iski kovana se ettei kehenkään ehdi sitten tutustua kuitenkaan pintaa pidemmälle. Vaelluksilla vielä usein on ihmisten kielitaito ollut tosi rajoittunutta, ja on alkanut tosissaan väsyttää se ettei oikein pääse sitä "no kuinkas kauan olet asunut Japanissa"-vaihetta pidemmälle.

Sunnuntai-iltana sitten tätä tuumahdellen valvottiin aamukolmen yli, ja olin toki myös varma että seuraava päivä menee pieleen suuren ryhmän takia ja kaikki sitten toki myös mua vihaavat. Tänään, kun on ehtinyt kokemuksesta levähtää ja meiliboksi on täynnä kiitoksia järjestämisestä, on parempi olla. Molemmilla reissuilla sattui mukaan ihan ihmeellisen upea kokoelma moniulotteisia ja kivoja ihmisiä, ja juteltua tuli ihan asioista muutaman kanssa. Ehkä tämä tästä. Vois vaikka koittaa niitä kivoiksi huomattuja tyyppejä noukkia seuraaville reissuille suorameilikutsuin, että jos vaikka alkais se pintatutustuminen syventyä.

Ens vkloppuna uudestaan. Ku pysyis tuo sää vaan hyvänä.