Ameriikantädin banaanipähkinäkakku

Pojalla on tylsää.

Jostain sen päähän pälkähtää ihmeellinen idea. Se haluaa leipoa kakun. Semmoisen kuiva-. Tai mauste-. Jonkin semmoisen. Kakun leipominen on just se mitä sen elämästä puuttuu.

Tyttö on silleen että mööh. Emmää tykkää kakuista. Ainakaan maustekakuista. Miksänyt haluat leipoa yhtäkkiä jonkun kakun. Mikä tää leivontainnostus oikein nyt on. Tyttöä on vaikea miellyttää.

Poika on että mutku.

Tyttö on kans.

Sitten tyttö muistaa että joskus kun se oli vielä nuori ja nätti ja valmistujaiskesänä sukulaisen luona vierailemassa Ulko Maassa, niin tehtiin semmoinen hirveän hyvä vähänniinkuin kuiva- tai maustekakku, joka ei ollut kuiva, eikä mausteinen. Mut se oli aika hyvä. Paitsi että sen talteenotettu resepti on nyt Koti Maassa jossain kellarissa jossain neljästäkymmenestä pahvilaatikosta jossain vihkossa.

Ei auta. Ratkaisu on löydettävä. Käytetään häikäilemättömästi hyväksi sukulaiskontakteja ja saadaan haltuun alkuperäinen resepti. Voitto!

Ameriikantädin banaanipähkinäkakku

4dl jauhoja
1/2tl leivinjauhetta/soodaa
2dl fariinisokeria
100g voisulaa
2 munaa
2/3dl piimää tai hapankermaa tai jotain
2 isoa banaania
1dl saksanpähkinöitä

Muussaa pannaanit haarukalla ja murjo myös pähkinöitä pienemmäksi (esim: pähkinät pussiin, rullataan pussin yli kaulimella/lasipullolla). Sotke keskenään kuiva-aineet (paitsi sokeri). Likaa vielä yksi astia jossa vaahdotat sokerin ja munat. Sotke kaikki keskenään, dumppaa voideltuun uunivuokaan, paista 175 asteessa noin tunti. Kakku paranee vanhetessaan, ei välttämättä kannata vetää huiviin ihan heti. Huom: Oheisen kuvan annos on kaksinkertainen ja täytti siis kaksi pitkulaista leipävuokaa.

Poika tarttuu heti tuumasta toiseen ja leipoo kakun. Mutta. Tyttö tuo kaupasta liian vähän pähkinöitä, ja auringonpilkut eivät ole suotuisat ja taikinaan päätyy jotenkin vain puolet tarvittavasta sokerimäärästä, ja leivinjauhe on päässyt vanhenemaan ja kakusta tulee tiiviihkö.

Ei se mitään. Hyvää! Mielenkiintoista nähdä tuleeko parempaa vai ei sitten seuraavalla kerralla kun kaikki menee nappiin.

Sitten. Eräänä päivänä kun poika on poissa kotoa, päättää tyttö että on seuraavan yrityksen aika. Nyt on rutosti pähkinöitä, on uutta leivinjauhetta, luetaan ohjetta tarkasti ja ihan alkuun mitataan kaikki jutut omiin vateihinsa ettei vaan mikään unohdu. Vaahdotetaan, vaivalla (tiesittekö että sauvasoseuttimella voi vaahdottaa munasokerisoosia?). Väsätään. Sotketaan. Kipataan. Uunitetaan.

Löydetään pöydältä unohtunut hapanmaitotuote.

Ensi kerralla kaikki menee nappiin.