Näkökulmia

About kuukausi sitten ehdotti japanituttu illastamista Shinbashi-aseman lähettyvillä, ja tapaamispaikaksi "SL Hirobaa". En ollut koskaan moisesta kuullutkaan, mutta google auttoi: kyseessä on vanha höyryveturi aukiolla aseman vieressä (Steam Locomotive => SL, hiroba = aukio). Veturi muistuttaa siitä että Japanin eka rautatie kulki Shinbashista Yokohamaan (avattiin kai 1872 tmv). Mutta joo, kaveri tavattiin, veturi löytyi suht ongelmitta, ja illastettiin. Pikkuinen kanavartaisiin erikoistuva ravintola oli tosi viihtyisä, ja eipä siitä nyt sen enempää.

Eilen hypätessäni junaan Oimachissa kotiin palatessani, päädyin seisomaan junan keskikäytävälle menosuuntaan vasemmalle puolelle, ainoaan tyhjään mahdolliseen lokoseen. Käytäväseisomapaikoilta näkee junaseisosmastandardin mukaan asettuessaan kivasti ulos ikkunasta, ja Shinbashin asemalla levittäytyi suoraan nokkani eteen iso aukio jonka keskellä jökötti vaikuttava höyryveturi. Ei voinut millään lailla olla näkemättä tätä kokonaisuutta, eikä huomioimatta. Mutta silti tää oli taatusti eka kerta kun aukion havaitsin. Jopa tapaamisen jälkeen mulle on ollut hiukan epäselvää miten se aukio todellisuudessa junaratoihin verrattuna sijoittuukaan (suuntavaisto menee aina sekaisin asemansisäissokkeloissa).

Työmatkajunailu kyllä tulee kieltäämättä suoritettua varsin.. kangistuneesti. Aina pitää mennä päätyvaunuun koska siellä on yleensä enemmän tilaan, ja pyrkiä mahdollisimman etäälle ovista keskelle käytävää koska siellä on parhaiten tilaa hengittää. Aamulla tää on valitettavasti täysin mahdotonta koska ruuhka-aikaan juna on Uguisudanista Hamamatsuchoon (n. 15 minuuttia 25 minuutin matkasta) niin täynnä ettei oikein voi muuta tehdä kuin laahautua massan mukana. Palatessa on sentään vähemmän tukalaa vaikka istumapaikasta on yleensä turhaa haaveilla.

Mutta ihanks oikeesti mä oon jo kolmatta kuukautta kommutoinut samaa reittiä Uguisudanin ja Ookayaman välillä, ja kertaakaan en oo seisonut tuolla puolella junaa? Miten tapoihinsa luutunut sitä voi olla, ja miten paljon jääkään jatkuvasti näkemättä vain siksi ettei vaivaudu katsomaan?

On mun elämä tylsää kun tämmöisiinkin kiinnittää huomiota, joo-o. :-)