Merkeistä ja merkityksistä

Aka. käännösyritys ja hyvin lyhyt mutta sitäkin sekavampi oppitunti kanjinluentaan.



1. Asiaankuulumaton johdanto, eli miten päädyin tätä miettimään. Viikonlopun (kuten niin monen viimeiaikaisen) vaelluksen kohde oli "Takanosun autiomaja". Tarkemmin ottaen autiomajassa en ole nukkunut sitten viime syksyn, ja majan läheisellä aukiolla (johon on pystytetty useita pöytä-penkkiryhmiä matkailijoiden mukavuudeksi) olen yöpynyt teltassa vain kerran. Tarkka majoituspaikka on ollut joka retken alkaessa vähintäänkin epäselvä, ja riippunut mm. siitä missä on ollut tilaa. Jos ahtaalla vuorenhuipulla on jo jonkun teltta (kuten mm. Takanosuyamalla on tähän mennessä aina ollut), ei paikkaan mielellään asetu.

Takanosun lähimaasto on harjannetta. Harjanne kulkee Mutsuishiyamalta useiden välihuippujen kautta aina Tokion korkeimmalle huipulle Kumotoriyamalle. Takanosun viereinen (Kumotorin suuntaan) huippu on suhteellisen hiljainen muutamasta syystä: rinne on epätavallisen jyrkkä ja liukas, ja huipun pääsee kiertämään tasaista polkua pitkin. Kiertopolku ei paljoa kierrä ja se on suunnattomasti nopeampikulkuinen kuin huippujen yli kiipeäminen, ja siksi valtaosa mm. Kumotorille suuntaavista käyttää sitä.

Toissaretkellä huipulle oli majoittunut telttaseurue ja bivyssä uinuva yksinäinen matkaaja. Teltta nähtiin Takanosua kiertävältä polulta jo kaukaa, bivyhahmo taas vasta seuraavana aamuna vuoren yli palattaessa (tosin henkilöä ei oikeasti näkynyt, kun se oli siellä säkissään piilossa). Suunnattiin siksi silloin Mikon kanssa kiertopolkua kyseisen huipun ja seuraavan huipun väliselle satulalle, josta on loistavat Fujinäkymät, mutta jossa auringonlasku ja -nousu jäävät naapurihuippujen taakse.

Tällä kertaa huippu oli typötyhjä ja majoituin siellä ihan yssisseni, mutta tästä on puhuttu tarpeeksi jo edellisessä entryssä. Kun aiheesta aiemmin kirjoittelin, harmittelin kovasti sitä etten tiedä vuoren nimeä. Mukanani ollut kartta on japaninkielinen, ja vuoren nimi on kirjoitettu siihen pelkin kanjein. Vasta eilen illalla päähäni viimein pälkähti että minähän omistan myös Okutaman alueen englanninkielisen kartan, ts. vuorten nimet on kirjoitettu ihan meikäläisin merkein. Nyt saisin selville ainakin sen miten vuoren nimi luetaan, ja voisin sitten blogissa/flickr:issä pröystäillä kertomalla missä olin!

2. Kielipohjustusta Vuoren nimi on, kaikessa yksinkertaisuudessaan:日影栗峰, eli Hikagenagurinomine. Nimi on siinämäärin monimutkainen pötkylä, että päättelin että ainoa tapa miten pystyisin sen muistamaan olisi jakaa se osiin, ja ymmärtää eri osien merkitys.

Englanninkielisen kartan tarjoama luenta ei mielestäni ole täysin vastata japaninkielisen kartan versiota, tavu "no" puuttuu. Pelkät kanjit lukien nimi olisi Hikagenagurimine. Jos "no" lisätään hiraganana, nimi kirjoitetaan: 日影栗の峰.

Tää on perin epäkielitieteellsesti sanottu, enkä muista mitään termejä, mutta menköön. No-partikkelia käytetään mm. genetiivin markkerina, ja vähän suomenkielen tapaan myös sanayhdistelmien rakentamisessa. Esimerkiksi: kinou-no-shinbun: eilisen sanomalehti. Partikkelin kirjoittamatta jättäminen ei ole nimissä lainkaan tavatonta. Mm. Tokion kuuluisa keskustan kiertojunalinja on nimeltään 山手, Yamanote. Kanjit nimessä ovat vuori, 山 (yama) ja käsi, 手 (te). Sanayhdistelmä kuitenkin luetaan yamanote, vuorikäsi/vuoren käsi. Näin siis päättelemmä että "Hikagenagurinomine":ssa no:ta edeltävät sanat määrittelevät sanaa "mine". Tämä osuus oli helppo.

Odotin vaikeuksien alkavan lähtiessäni tulkkaamaan loppuosiota. Ensinnäkin, kanjeilla on yleensä joku perusmerkitys, mutta sen lisäksi aina useampia sivumerkityksiä ja lukutapoja, riippuen siitä missä yhdistelmässä ne esiintyvät. Pitkäpötkyläsanassa kuten tässä käsittelemäni Hi...jne voisi olla ongelmallista jaotella yhdistelmät merkityksellisiin, järkeviin osiohin.

Selitän ensiksi hiukan tätä monen luentatavan syndroomaa. Otetaan esimerkkinä sana vuoren nimessä esiintyvä 名. Sen eri mahdollisia eri luentatapoja ovat:　"mei", "myou", "na" ja "to". Sanassa 有名 (yuumei*, kuuluisa), luenta on "mei". Sanassa 名前 (namae, nimi) se on "na". Erityisen vaikeita ovat paikkojen nimet, koska niissä lukutapa voi määräytyä alueen ihmisten tottumuksen mukaan, kenties jo ammoin unohtuneesta syystä. On usein turhaa lähteä satunnaiselta japanilaiselta kartan kanssa kysymään että mitenkäs tämä nimi luetaan, hekään eivät välttämättä tiedä jos paikan nimi ei ole tuttu.

Käsitelläänpä toisena esimerkkinä tästä moniluentailmiöstä vielä vaikkapa aiheeseen liittyvä 山 (vuori). Tunnetuin lukutapa on varmasti "yama", ja se onkin johtanut monet ulkkarit puhumaan virheellisesti "Fujiyama":sta. Muita mahdollisia luentoja ovat "san", "sen", "sa", "yano" ja "yan". Useiden vuorien nimessä lukutapa on tosiaankin yama: Takanosuyama, Oyama, Tanzawayama. Suhteellisen tyypillinen on kuitenkin myös "san": Fujisan, Mitakesan, Nantaisan. Olen miettinyt liittyykö san/yama-jaottelu vuoren pyhyyteen: kaikki edellämainitut san:it ovat jonkiasteisia pyhiinvaelluskohteita. Toisaalta, myös Ooyama ("iso vuori") on jonkin sortin pyhä vuori -- mutta ehkä Oosan kuulostaisi vaan liian tyhmältä. Jos joku tietää tästä enempi, kertokoont mulle, olkoont niin hyvä.

Tulkintavaikeus on olemassa myös toiseen suuntaan: tietämättä kanjeja ei lukutavasta voi aina tietää sanan merkitystä. En keksi nyt mitään mielenkiintoista esimerkkiä, ja otan siksi tähän ekan jonka saan jotenkuten puristettua mieleeni: "matsu". Luentaa vastaavat kolme kanji/hiraganayhdistelmää ovat:松 (pine tree), 待つ (to wait) ja 末 (the end of; powder). Luenta esiintyy myös mm. sanassa matsuri, 祭 (festival; feast).

Jos tämä kaikki kuulostaa monimutkaiselta (ja kanjit vaikeilta oppia): juu olen ihan samaa mieltä. Entä sekavalta? Ei ehkä niinkään (paitsi ehkä mun selitys, joo). Monimerkityksisiä sanojen ilmiasuja on meikäläisessäkin systeemissä: esim. kurkku ja kurkku, tai vaikka englannissa se vaikeus että ei voi aina tietää onko kyseessä substantiivi vaiko verbi. Sen sijaan että sanan "todellinen merkitys" fiksattaisiin selkeästi kirjoitusmerkein, joudumme päättelemään sen kontekstista. Hanakalata, eiköstä.

3. Tulkintayritys, viimeinkin. Tämä käännöstehtävä oli siksi suhteellisen helppo, että tiesin sekä kanjit että lukutavan. Yllätykseksi myös ensimmäisten kahden kanjin yhdistelmä on sangen vakiintunut, ja samoin kahden viimeisen kanjin merkitys on yksikäsitteinen. Ensimmäinen jaotteluyritykseni oli seuraava:

日影 (hikage): sunshine
名 (na) name; reputation;
栗 (kuri -- yhdistettynä toiseen sanaan k liudentuu g:ksi): Japanese chestnut
峰 (mine) peak; ridge;

Ylläolevan perusteella mietin kahta mahdollista tulkintaa: "Auringonpaisteestaan kuuluisa, myös kastanjoita vimmatusti kasvava harjanne", tai "auringonpaisteinen, kastanjoista kuuluisa harjanne". Lopulta päätin kuitenkin myös googlata kanjeilla 名栗 (naguri), sen lisäksi että etsin sitä sanakirjoista. Yritys ei mennyt kovin hyvin, sen verran viisastuin että tiedän nyt että Naguri on ilmeisesti kylä tai kaupunki Saitaman alueella. Epäilen myös olisiko se ehkä jokin erityinen kastanjalajike, mutta tälle en ole löytänyt mitään vahvistusta netistä -- se vaan sopisi tähän niin kovin hyvin.

Ylipäätään nimi lienee hyvä: harjanne on pitkä, ja Okutamassa harvinaisen aurinkoinen. Yleensä rinteet ovat istutetun seetrimetsän peitossa, mutta tämä harjanne kasvaa lehtipuuta (lienevätkö kastanjoita sitten, en tiedä), ja koko Mutsuishiyamasta Kumotorille vievä polun pätkä on lähes koko ajan puiden varjosta vapaana ja lounaaseen (?) aukeaa tosi hyvät näköalat Fujille asti.

Ja ketäköhän tää käännösyritys (johon -- raportointeineen -- paloi ihan kiitettävästi työaikaa) nyt sitten hyödytti? Tjaa-a. No, mua, nyt muistan vuoren nimen. Ainakin pari päivää.

Vielä lopuksi, tämän postauksen kuvaan liittyen. Kuva on panoramayritelmä auringonnoususta Hikagenagurinomigen huipulta. Laitoin käännösyrityksen tiivistelmän kuvan selitetekstiin, jos vaikka joku osais ottaa kantaa. Kuva ei ole kovin hyvälaatuinen, tiedetään. Taivaat vaihtaa siinä sietämättömästi väriään. Otin kuvat vapaalla kädellä aamuhämärissä joten linjaus oli hiukan hankalaa. Lisäksi en osaa käyttää Mikon semijärkkäriä kunnolla, ja automaatilla vain räpsin. Seurauksena, kuten arvata saattaa, on että valotus on hiukan erilainen joka kuvassa. Koitin kevyesti photoshoppailla tilannetta paremmaksi mutta, no, niin no. Seuraava projekti on hankkia kevyt tripodi ja opetella käyttämään kameran manuaalimoodia paremmin, ja ryhtyä tehtailemaan parempia panoraamoja. Kun ei siellä vuorella vaan tule mistään mitään jos yrittää mahduttaa kaikkialle avautuvan mahtavan näkymän kapeaan standardikuvaan. Semmoista se on.

*(Edit: Yoe huomautti että merkkaamani yuumein kanjiyhdistelmä on hiukan erikoinen. Vaihdoin sen yllä tavallisempaan. Tämä on asia jota ajattelin olla käsittelemättä, mutta kun kerran lähdettiin niin tässä lyhyesti: Yuumei voidaan kirjoittaa kahdella tavalla: 有名 tai 勇名. Molempien merkitys ja lukutapa on about sama. Eli tässä vielä yksi lisäkäännös tähän tulkintaan: joskus eri kanjit tai yhdistelmät sekä luetaan että ymmärretään samalla tavalla. Mutta ei siitä sen enempää.)