Hankonhankintahanke ja korkeakulttuuria

Etenee! Reilu viikko sitten pyöräiltiin Mikkosen kanssa Ikebukuroon Tokyu Handsiin hankkimaan hankoja. Ois tietty ollut tyylikkäämpää hommata leimasimet jostain pikkuputiikista kurttuiselta sedältä, mutta rohkeus ja kokeilunhalu ei riittänyt. Isosta lafkasta sentään löytyisi joku enkkua puhuva jos tulis eteen joku niin monimutkainen pulma ettei mun japaninkielellä pärjää. Lisäksi intternetti kertoi että leiman saa odottaessa ja suht edukkaasti.

Ja niinhän ois saanutkin, jos ois ottanut pienen halpisleimasimen ja nimessä ois ollut korkeintaan neljä tavua. Mu-ro-ji-n-su-ki ja Ma-tu-be-je-f-fu pisti kuitenkin myyntihenkilön kulmakarvat ruttuun, ja esiin kaivettiin hinnasto jonka edullisin itemi oli noin kymmenen kertaa niin kallis kuin se semmoinen odottaessa veistettävä. Mut mikäs siinä auttoi, hankinnasta ei viittinyt enää lipsua, valittiin fontit ja tilattiin.

Viikon lopulla tuli sitten puhelu että olisivat valmiit noudettavaksi. Tunsin taas itseni voitokkaaksi kun asia selvisi japaniksi ilman ulkopuolisten apua, tosin tarkemmin analysoiden on tää mun puheluselviäminen vähän honteloa ja tuurista kiinni vielä: Tunnistin alkuesittelyistä sanan Tokyu Hands, ja paljon muuta selitystä menikin sitten täysin ohi. Tällä perusteella kuitenkin jo toki tiesi mistä oli kysymys, ja omalla tönkkökielellä saattoi kysyä että hankostako on kyse, ja myöntävän vastauksen ymmärsi. Sitten tuli taas selitystä josta ymmärsin ehkä kolmasosan, ja varmaan he sanoivat jotain tyyliin että no voipi noutaa nämä milloin vaan sopii. Kun en ollut varma, kysyin että voiko noutaa ens viikonloppuna. Vastauksena saatu kyllä juu milloin vaan kuulosti siltä että hlö hymyilee puhuessaan, että varmaan kävi siinä päässä selville että ymmärrykseni on lievästi vajaa. Mutta hitotko siitä! Itsekunnioitus on kielen opiskelussa ihaa turhaa, ja asia selvisi.

Ja on ne hankot niiiin hienot. Tasaisen leiman aikaansaanti vaan ei olekaan täysin triviaali juttu, tartti harjoitella hetki (nyt on monen kirjan kansilehdellä kotona mun leima). Huomenna sitten pankkiin testaamaan josko jälkikäteen voi allekirjoituksen vaihtaa leimaksi. Piti jo tänään mutta jätin tietty vempeleen kotio. Peukut pystyyn että onnistuu.

Viikonloppu oli muutenkin aika jees. Sunnuntaiaamuna suunnattiin kävelylle eläintarhaan kameraharjoittelemaan, ja matkan varrella törmättiin -- aurinkoisessa hellesäässä -- lumifestivaaliin Uenon puistossa. Paikalla oli leegio jäänkuljetusautoja (festivaalialue oli ympäröity jäätiilistä tehdyllä aidalla) ja lumitykkejä. Aktiviteeteissa löytyi minipulkkamäkeä ja curlingia, lapset näyttivät tykkäävän. Erilaisiin jäätelö/jäämurska/jne-herkkukojuihin oli myös kiitettävän pitkät jonot. Tapahtuman liikkeellepaneva voima jäi epäselväksi, mutta ilmaistapahtumasta oli kyse ja puheissa mainittiin monituisia kertoja sana "sponsori". Leipää ja sirkushuveja.

Pisteenä iin päälle vietettiin sunnuntai-iltaa katsomalla Euroviisuja. Ruotsalaisin kommentaattorein, tuoreen ruisleivän ja muun hyvän seuran kera. Suomen show oli kiva, väliaikapätkät hienoja. Musiikki.. no, niin. Voi hyvänen aika, jne. Voi hyvänen aika. Mutta oli kivaa.