Hukattu vuosi, hukattu elämä

Vastahan mä aloitin kolmen vuoden gradschoolin lokakuussa. Sit yhtäkkiä onkin jo melkein seuraavan vuoden syyskuu ja naapuruston kissat pulauttelee kilvan pentuja.

Mitä mä olen saanut aikaan? En niin mitään. Kävin tuskalla japaninkurssin ja ymmärrän jo jonkin verran siitä mitä ympärillä puhutaan, en kuitenkaan jos puhutaan liian kohteliaasti eli useimmissa asiakaspalvelutilanteissa. Ite en uskalla sanoa mitään ja jos uskallan niin kukaan ei ymmärrä. Tai ehkä ne ei kuule koska en osaa puhua kunnolla ääneen.

Tutkimus? Hah. Olen muka kerännyt korpusta. Siitä ei tule mitään. Rakennettu on tuhanteen suuntaan levinnyt skriptahäkkyrä ja kasa datafileitä, kaikki eri formaatissa, sisällä paskaa dataa jonka käyttökelpoisuudesta tai -tarkoituksesta mulla ei ole hajuakaan. Ja vaikka dataa on tarpeeksi että en pysy siitä kärryillä, on sitä vielä mihinkään oikeaan käyttöön ihan liian vähän. Istun duunissa tuijottaen excelfileitä tyhmänä, väliin muutellen niitä edes taas, kehitellen jotain ideoita, mutta joka suunnassa on umpikuja.

Muu elämä? Mua ei kiinnosta mikään. En jaksais nousta aamulla ylös, enkä aina nousekaan. Ihmiset on pelottavia. Kirjaa vois lukea sängyn pohjalla.

Kiusallanikin pidän soittolistalla Vilkkumaata.