Väs väsyti väs

Kun läksin tänään illalla kauppaan kipaisemaan, kiinnitin huomiota asuinminikerrostalon edustan asuinminikadun asfalttiin. Liidulla piirrettyjä hypiskelyruutuja oli siinä. Ihan hymyilytti. Ja sitten kävellessä eteen sattui joku naisporukka josta puolet pelleili ja ne toiset taaimmaiset hiukan nolosti sanoivat että no lopettakaas nyt kun menin ohi. Sekin hymyilytti, niillä oli selvästi mukavaa.

Kun tulin takaisin kaupasta joitain hetkiä myöhemmin, talonedustalla naapurin emäntä suihkutteli vettä liitupiirroksiin ja jynssäsi niitä pois. Kaikenlaista vaivaa sitä vaivaudutaan näkemään. Mietin että josko tästä kirjoittaisi blogiin, että josko tämä olisi jotenkin mielenkiintoista. Notta kulttuurijuttu, ja kaikkea.

Sitten myöhemmin tuli mieleen että taidan pelätä hiukan että mielenkiintoisuus on vaan sitä että on niin kovasti väsynyt kaikkeen että kaikinvoimin keskittyy kaikkeen turhaan sivuasiaan, niin paljon kuin vain jaksaa. Katsomaan pieniä juttuja mitä muut tekee ja mitä ohitse kulkee. Elokuvaa ympärillä. Siihen ei kuulukaan reagoida, eikä siinä kuulu olla mukana.

Tänään huusivat kampuksella cicadat ekaa kertaa tänä vuonna silleen että saattoi alkaa jo meteliksi kutsua. Tuli yhtä aikaa ikävä pois ja pelko siitä että joutuis lähtemään.