Täydellinen kesäretki

Mentiin sit joelle. Lutrattiin kirkkaassa, viileässä vedessä, luettiin dekkaria, kuunneltiin veden kohinaa ja katseltiin kun muut lomailijat pitävät omaa kivaansa ympäristössä moninaisin tavoin. Kävellessä lopulta pois tästä ihanuudesta, sanoin Mikkoselle (cicadoiden huutaessa, kajakkityyppien pujahdellessa kosken kivien lomasta, joenvarren hyvin täkäläisesti vehreän kasvillisuuden keskellä) että onpa ihan suomalainen kesäfiilis. Ja kärsin ansaitun naurun ja noeikyllävähänkäänmitenniin:in. En just siinä saanut ajatusta kovin kirkkaaksi ja viittasin vesileikkeihin joita täällä ei paljon tule harrastettua.

Myöhemmin illalla vasta keksin sen oleellisen eron. Ekana tokionkesänä vietettiin ulkona aikaa paljon. Vesiputouskiipeilyä ja ties mitä tuli tehtyä. Toisena sitten jo vähän vähemmän, vaikka pari kertaa erehdyttiinkin menemään matalalle vuorelle liian kuumassa. Ja tänä kesänä olen sitten pysytellyt visusti sisällä, nautiskellen täysin rinnoin ilmastointilaitteiden ihanuudesta. Kesäkuisen synttärivaelluksen jälkeen olen täysin epäröimättä hyljännyt kaikki ajatukset siitä että edes yrittäisin katsoa säätiedotusta sillä silmällä että voiskos sitä jotain ulkoaktiviteettia viikonloppuna harrastaa.

Kaukana on se maailma, jossa auringon viimein lämmittäessä ulkona pitkän talven jälkeen, ei malta pysyä siitä erossa hetkeäkään. Mä vaan odotan että kesä loppuis ja tulis se ihana syksy, kun vaellusmaastot ja -kelit on parhaimmillaan.

Rantaleikeistä siirryimme pari pysäkinväliä junalla kauemmas skuttaan. Ilotulitustapahtuma jälleen, puolituttujen kanssa. Idea tuntui alunperin hyvin eksoottiselta: sen sijaan että mentäis samana päivänä järjestettävään isompaan tulitteluun Odaibassa (12 000 yksittäistä rakettia), vältettäis ruuhkia ja katseltais Okutaman tuhatta rakettia vuorten katveessa.

Ja olihan se vähän eksoottista. Raketteja ammuttiin ajallisesti noin puolet siitä mitä isommissa pippaloissa, mutta koska niitä oli suunnilleen kymmenkertaisesti vähemmän, oli pauke aika harvaa. Keskustelunaiheet olivat porukan vierauden takia sitä tavallista No onkos Suomessa ilotulituksia -tasoa, mutta eipä siinä mitään, mukavaa oli.

Juhlakansaa riitti pikkukylän tarpeisiin sen verran että jokaikinen ravintola oli ennen ammuskelua tupaten täynnä, ja jonot kaupoissa ja kadunvarteen pystytetyissä ruokakojuissa kiitettävät. Väen keskustaan paluuta ei oltu helpotettu lisäämällä julkista liikennettä: yhdeksän maissa tilaisuuden päätyttyä pikkuruisia junia kulki se tavallinen yks per 40-50 minuuttia. Hyvin silti mahduttiin kyytiin, tosin ehkä vain siksi että otettiin pieni varaslähtö.

Hyvä reissu siis, pitää ottaa uusiks vaikkakin ilman tulituksia. Jos kesää ei vietä, se menee kohta pois ihan olematta olemassa lainkaan, ja tästä seuraa ihmisen nopea vanheneminen ilman että mitään tapahtuu, ja se ikävyys että taaksepäin katsoessa ei näy mitään. Ankeaa. Vastaantaistelmus.

Jossain siellä toisessa maailmassa on nyt just ropecon. Vähän haikeaa, vaikka vähemmän kuin edellisinä kesinä.