Etikka tekee susta pehmeän

Viikonloppuna oli Ihan Erilainen Reissu, mutta ei siitä nyt enempää. Paitsi että: Pilvisellä (muttei sumuisella) säällä vuoristossa on joskus jännää, varsinkin jos tuulee. Heräsin aamuviiden nurkilla hiljaisessa hotellissa, ikkunoiden takana paistoi lähes täysikuu, ja aivan läheltä ohi kiisi pyörteileviä pilviä. Villi fiilis. Pilvien kuuluu olla jossaan kaukana ylhäällä, eikä vyörymässä päälle ja kaatumassa niskaan, uhkaavia ovat semmoiset. Varsinkin kun on vielä puoliunessa ja viluissaan ja tiedostaa että ihan pian tartteis lähteä sinne pilvien sekaan vaeltamaan.

Pilvikokemusta edeltävänä iltapäivänä multa kysyttiin kielipuolisten (minä pahimpana) täyttämässä kylvyssä että oletkos sä kova vai pehmeä. Ymmärtämisen hitaasti etenevällä harha-askelisella polulla ensin sain selville että pehmeä oli notkea, mutta jonkin aikaa säilyi päässä se harhaluulo että notkean vastakohta olisi vahva. Ei se ollut, vaan ihan vaan jäykkä. Määrittelin itseni ehkä enemmän pehmeäksi, tietyillä peräänantamattomilla rajoituksilla, jonka jälkeen sain kuulla että happamien tuotteiden (etikka, sitruuna, etc) nauttiminen pehmentää. Ja, noniin, pakkohan sen on olla. Etikoidut tuotteet on mun lemppari, päinvastoin kuin perheen jäykemmän jäsenen.

Pehmeehän neet hampaatkin happamalla.


Tänään oli syyslukukauden ensimmäinen labransisäinen seminaari. Seminaarihuone oli yllättäen täynnä muuta populaa: edellisillä oli miitinki vähän venynyt. Esitelmävuorossa olevat pojat ihmettelivät ja heiluttivat printout/läppärintäyteisiä käsiään, alakerran sisarlabran ajallaan paikalle saapunut popula samoin. Koko väki pysyi kuitenkin käytävässä näkymättömän linjan takana siten että huoneessa istujat eivät heitä voineet nähdä. Tunnustelijana lähetettiin vain labran assistentti, ei puhettakaan siitä että oltaisiin menty loomailemaan lasiseinän taakse asianmukaista poistumista vauhdittamaan.

Vika kaki menossa. Ehti kypsymään melkein kokonaan. Tavallaan tykkään raaemmista enemmän, joskus, fiiliksen mukaan.