Tyttö innostuu kakeista

Ankean työpäivän päätteeksi päätin itsepiristää, kuinkas muuten kuin shoppailemalla. Haikkikarttoja! Viime viikkojen retket on suuntautuneet (mulle) kartoittamattomille alueille ja heti syttyi hinku hankkia lisää hyvää luettavaa. Urheasti siis selasin netistä missä ois työmatkan varrella isoja kirjakauppoja, mutten löytänyt kuin Bookoffin Nakanobusta. Ko. lafka ei kovin suurella todennäköisyydellä karttoja tarjonnut mutta kun lähiasema on pieni, ei vaiva käydä katsomassa ole kovin suuri.

Kipaisin siis, ja toki oli vesiperä. Mutta kaupan kulmalta, ennestään täysin tuntemattomalla alueella, lähti katettu pieni kiva kauppakuja. Sinne siis, muuten vaan maleksimaan. Paikalliset lähiöiden kauppakujat on ihan lempparipaikkoja, ihmisiä riittää mutta katujen pienuuden takia ne eivät varsinaisesti liiku massoina vaan yksilöinä, ja putiikit ovat pieniä ja sieviä. Tällä kertaa tärppäsi hedelmä/vihanneskaupassa. Kakeja! Sikahalvalla!

Kaki on paitsi mun ehdoton lemppari, myös eräänlainen japanilaisversio suomalaisesta puutarhaomenasta: Myöhäissyksystä niitä kasvaa joka pihassa maaseudulla, ja hedelmät mätänevät puuhun. Maaseudun sukulaisilta niitä saanee helposti ilmaiseksi laatikollisen, mutta kaupassa myytyinä hinta on ihan tuntuva. Ihan pelkästään japanilainen erikoisuus on toki se, että kauneimmat yksilöt myydään tolkuttomaan hintaan. Tänään samassa kojussa näin yksilöitä jotka hiukan muita isompina ja punaisempina maksoivat yli 400 jeniä kappale. Entäs mun ostamat? Oheisen kuvan 7 hyvän kokoista otusta 298 jeniä! Eikä ne oo kuin melkein vähän raakoja, ja ensimmäinen kokeiltu kappale ainakin oli just täydellinen. :-) Nam!

Jännä juttu muuten miten hedelmäkulhosta tulee kotoisa olo. Kulutan itse hetelmei vähemmän kuin ois ehkä terveellistä, ja Krabsyn omput ja banskut on yleensä ne mitä kulhoista löytyy. Nyt tunnen itseni tosi aikaansaavaksi ja kunnon ihmiseksi kun ihan itse niitä hankin.