Ei koskaan onsenia

Käytiinpä GW:n kunniaksi viel toisellakin vaelluksella, tällä kertaa päivän verran vain. Ekaa kertaa lähdettiin Hinode-kylän puolelta ja sieltä kiivettiin harjanteen yli (ja sitä pitkin) Gozenyaman ylitse Okutama-laaksoon. Polku oli paikoin vaarallisen kapea ja luistava ja reitillä oli paljon ylös-alas sahaavia pätkiä mutta kokonaisuudessaan ihan kelpo retki. Saatiin myös taas vaihteeksi juttua aikaiseksi jollain huipulla tavattujen retkeilijöiden kanssa -- vai pitäisikö sanoa että ei kyetty juttelua välttämään. Melkein koko matkan oli sää keväisen kuuma ja hieno, ja tälläkin kertaa reissu oli tarkoitus päättää kylpylässä.

Ja tälläkin kertaa yritys feilasi. Laakson pohjalla virtaava joki (Tamagawa) oli kauniin sään ansiosta täysin lomailijoiden vallassa. Sillalle asti nouseva grillien savu oli sakea, ja kylpylän pihalla karmea ruuhka. Yrittäessämme päästä sisälle, pysäytti meitin japanilainen setä jonkun numerolappupinon kanssa. Kuulemma ilman vuoronumeroa ei sisälle pääsisi, ja sedän kädessä näkyvän lappupinon numerot juoksivat jossain puolentoistasadan kieppeillä. Ei jääty yrittämään. Koskaan meitä ei onsenonnista. Sniff. No, sentään netistä jälkikäteen tietoa etsiessäni löysin tietoa alueen muista mahdollisista kokeilun arvoisista paikoista. Tsurutsuru onsen Hinode-kylän alueella vois olla mukava joskus talviaikaan ulkokylpyineen. Tama Tech -huvipuistoa on taas monesti tullut junan ikkunasta ihmeteltyä ja kylpyläkin pitäis paikasta löytyä. Se vaan mikä pistää mulla kovasti paikan testaamista vastaan on että pelkään törmääväni hirmuiseen ruuhkaan ja hälinään. Notta katsoopa nyt sitten.

Lievensin onsenpettymystä kotona tekemällä herkkumakutestin. KitKat, vihreä tee. Kermaisen pehmeää ja täyteläistä, vihreän teen maku miedompi kuin jossain aiemmin testailemissani teesuklaissa. Oikein namia.