Hankohinku

Nyrriitti, sano.

Virallisten toimenpiteiden teko täälpäin ei ole meikäläiselle rasittavaa pelkästään kielihankaluuksien takia. Perinteisesti kaikki dokumentit vahvistetaan leimasimella (hanko tai virallisemmin inkan), mutta varsinkin ulkomaalaisilta hyväksytään myös allekirjoitus. Hyvä niin, mutta leimasinperinne aiheuttaa tiettyjä komplikaatioita.

Ensinnäkin, leimasinjälkiä vertaillessa pienetkin erot otetaan huomioon. Tämä pätee myös allekirjoituksiin. Länsimaassa kun nimensä lappuseen sutaisee, oikeellisuusvertailu on useimmiten hyvin summittaista, mutta Japanissa olen joutunut uusimaan allekirjoitukseni turhan monta kertaa.

Toisekseen, leimasimelle varattu tila on pieni ja pyöreä, puoltoistsenttii halkaisijaltaan suunnilleen. Se allekirjoitusrutiini mikä mulla ennen tännetuloa oli, oli harjaantunut kirjoittamaan pitkästi ja leviästi. Ympyröihin raapustamani tuhrut olivat varsinkin alkuaikoihin sangen satunnaisia.

Kolmanneksi, koska leimasinta on helppo käyttää, dokumenteissa on yleensä lukuisia paikkoja joihin leima (tai allekirjoitus) täytyy läntätä. Identtisenä.

Joku aika sitten mua kyykytettiin postissa kun kävin tekemässä osoitteenmuutosta. Alkuperäisen nimikirjoituksen zetan alakaari oli kulmikas, mutta koitin allekirjoittaa muutospyynnön pyöreäkaarisella z:lla! Setä puisteli päätään ja huokaili ja ihmetteli ja lopulta läksytti väsyneenä, "Dame dame dame", osoitellen epäkohtaa. Kieli keskellä suuta kopioin alkuperäistä versiota kunnes kelpasi.

Tänään sain puhelun tilipankistani (pieni välihehkutus: sentään ymmärsin että se on pankista ja että ne haluaa mut käymään siellä, wee). Pari kuukautta sitten tekemäni kuntosalin suoraveloitussopimus oli kosahtanut, mihinkäs muuhun kuin allekirjoitusten eroihin. Pankin arkistojen nimmari on reippaat kaks vuotta vanha jo, ja eroaa täysin siitä minkälaiseksi leimaympyrätihruni on muodostunut. Onneksi pankkineidillä oli näyttää vanha malliksi, ja suoraveloitussopparin kolme allekirjoitusta viivattiin yli ja sain hitaasti kopsia vanhantyylisen sotkun kelpaamattomien viereen. Niin, ja sitten vielä ylleviivattujen allekirjoitusten päälle -- ekat kolme merkkasivat sitä että tahtoisin tehdä tämän suoraveloitussopimuksen tällä allekirjoituksella, ja jälkimmäiset sitä että ylleviivaus on validi ja etten suinkaan halua käyttää sitä allekirjoitusta. Uh.

Lopputulos: nyt mä ihan oikeasti aion viimeinkin hankkia sen hiton leimasimen. Pitäis vaan päättää haluanko selvitä niin halvalla kuin mahdollista vai haluanko ihkun leiman. Norsunluuhun en kyllä koske. Toivon kanssa että voin vielä jälkikäteen vaihtaa pankin ja postin tietoihin allekirjoitukseni hankoon ilman et tartteis avata uus tili tai jotain. No, jos tarvii niin vaihtanen pankkia samantein semmoiseen jossa on enkunkielinen nettipankki kans.

Kun asia oli pankissa hoidettu, ojensi neiti mulle läksiäislahjaksi paketin paperinenäliinoja, spetsiaalipaketti jossa yhdistyy Mizuho (pankki) ja Hello Kitty. Ja palatessani takaisin labraan heittelivät pihan multa/nurmikentällä pari tyttöä pesäpalloa, koppihanskat kädessä ja piikkikorot jalassa.

Hassu maa, tää.