Sakejätski kasipuol, apilat täys kymppi

Kaunis ilma kun oli, käytiin taas eilen pyöräretkellä. Tällä kertaa suoraan pohjoiseen, yli Sumidajoen, Kita-Senjuun päätyen. Käytettiin menestyksekkäästi haitek polkupyöräparkkihallia ja löydettiin kansainvälistuotemarketti jossa moninaisia meitille tärkeitä tuotteita. Jatkettiin matkaa Arakawajoelle, jonka laitamilla oli aika heinäkuiset fiilikset ja, tadaa, apiloita! En muista niitä täällä pahemmin nähneeni. Nurtsikin oli harvinaisen elinvoimainen, ja ihan oikeaa nurmikkoa tosiaan eikä jotain sekalaista bambualuskasvillisuutta tai pilalle palanutta nöyhtää. Apiloiden suurin hienous oli niiden tuoksu. En koskaan Suomessa tajunnut miten vahva se on, tai tuoksu nyt vaan automaattisesti oli läsnä, sitä ei tarttenna miettiä. Nyt kun hajuherkku on niin harvinaista sen pisti merkille, aivo loksahti voimalla nostalgiseen moodiin ja lapsuuden kesät olivat yhtäkkiä läsnä.


Reissu päätettiin taas Asakusaan jossa tehtiin kolmas jätskitesti. Oli ihan jees, sake maistui selvästi alussa mutta oli niin mieto että parin eka lipaisun jälkeen sitä ei enää huomannutkaan. Jotenkin kummallisella tavalla jäde onnistui maistumaan jugurttiselta. Ylipäätään raikkaampi ja kirpeänmakeampi kokonaisuus kuin odotin, ei paha mutta ei mikään kummoinenkaan. Testaamisavustaja toisaalta arvosti paljon korkeammalle kuin aiempia porkkanaa ja kurpitsaa, mut siihen ei voi luottaa kun se maistoi niin vähän vain. Hmph.


Tekeepä kyllä tää lomaviikko kummia blogitustahdille. Hupshei.